Batiikkikangaskoruja

Tein kesäkoruja kauniista batiikkikankaasta, joka oli entisessä elämässään toppi. Lisänä on suuria puuhelmiä. Yhdessä on kangastuubin sisällä paperimassapalloja ja väleissä puuhelmiä. Toisessa korussa ne on vain pujotettu kangassuikaleeseen. Solmuja on laitettu lisääkin koristehapsuiksi. Räsykoruja kangassuikaleista on nähty esimerkiksi Oravanpesässä. Kolmannessa on kangasnyyttihelmiä puuhelmien kanssa. Nyyttien idean otin yhdestä Indiskan tyynystä, jossa oli reunassa sellaisia. Arvelin että niitä voisi käyttää koruihinkin kangashelminä.

Kaulakorujen kaveriksi tarvitaan rannerenkaita. Virkkasin ohuiden metallirannerenkaiden ympärille pellavalankaa ja puuhelmiä ja nappeja joukkoon. Niin syntyi nippu kesärannerenkaita.

Ihanaa kangasta! Toppi oli ommeltu kapeista suikaleista, jotka sopivat hyvin tähän koruaskarteluun. Toppia olisi ollut turha yrittää tuunata käyttöön, sillä se oli jotain käsittämättömän suurta kokoa. Ostin sen kankaan takia, olen nähnyt noita kaupassa, mutta ne ovat aika kalliita metrihinnaltaan. Toppi pelasti vararikolta, taas kierrätyskeskuksessa käynti kannatti.

Ja eipäs unohdeta, että Tintin antoi minulle ystävällisesti tunnustuksen. Kiitos Tintin! Olen ihaillut hienoja huivejasi!

Outoa kangasta

Olen ostanut pari ilmeisesti itse tehtyä vaatetta kierrätyskeskuksesta tällaisesta kankaasta. Ensin löytyi oranssi pusero ja myöhemmin mustavalkoinen mekko. Rupesi kiinnostamaan mikä kangas on kyseessä. Mistähän sitä voisi selvittää? Edes Marimekon kankaista en ole löytänyt hyvää nettisivua, jossa voisi katsella vanhoja malleja nimineen. Saati kankaista yleensä. Maija Isolan kuoseista löytyy kirja, pitäisi kai etsiä sitä kirjastosta. Onneksi tuossa alemassa tunikassa oli saumoissa vielä mallin nimi jäljellä. Ja miksi kangaskuviin tulee ainakin minun näytöllä tuollaista ärsyttävää raitaa? Vanha huono pokkari?

Jos pysytään oranssissa sävyssä, niin tämmöinenkin vähän tukevampi käyttämätön kangaspala on tullut hankittua. Liekö uutta vai vanhaa tuotantoa?

Ötzin kengät

Selasin tuossa muinaistekniikkakirjojani ja vastaan tuli yksi ikuisuusprojekti: Ötzin kengät, muotia 5000 vuoden takaa. Tämä päällysosa on ollut valmiina ja käytössä jo vuosia mutta se hieno punos sieltä sisältä puuttuu. En voi mitenkään puolustautua, ohjeet on, materiaalit on, pitäisi vaan saada aikaiseksi. Näitä kun on käytetty vain kesällä, en ole varsinaisesti tarvinnut sisällä olevaa heinäeristystä, seli seli. Näette kyllä sitten, jos vaikka tänä kesänä tarttuisi niineen.

Nämä töppöset ovatkin aika tavalla itsetehdyt sillä pohjana ja päällysenä oleva karvainen osuus on itse nyljettyä ja parkittua hirven koipinahkaa. Myös kantaosa on itse muokattu, osto-poroa tosin. Tässä on aika korkea omavaraisuusaste. (kirjoitin Ötzistä aikaisemmin, en laita tähän linkkejä uudestaan)

Hymy herkässä

Kiitos Minä itte! Inka, nyt minäkin hymyilen kuin irvikissa. Eikös se niin mene että omistajan pitää muistuttaa lemmikkiään. Tuo on hieno itte tehty koristus. En osaa oikein mitään näitten blogipohjien kanssa ja kuvatkin on mitä sattuu pokkarilla saamaan ja mistään käsittelystä ei ole tietoakaan. Ehkä joskus opin uusia kikkoja. Tilpehööristä kun tykkää, niin blogiinkin voisi ripotella kaikenlaista, mitä ne nyt on, gadgetteja, jos osaisi. Testaan vaikka samalla uutta kuvaa yläpalkkiin, olisiko se tyyliin sopiva. Se on vino, tärähtänyt ja sotkuinen ja kuvastaa siten kyllä hyvin Jokkemaata (epäonnistunut kuva sarvipannasta löytyi koneelta). Jaa, teksti ei oikein näy, mutta en tiedä miten sitä voisi muokatakaan, plääh. Testing.

Sukka-apina ja kalsarikissa

Kaikkeen sitä aikuinen ihminen aikaansa käyttää. Mutta kun sukka meni puhki! Sukkaa ei heitetä pois, vaan siitä tehdään sukka-apina eli sock monkey. Sen verran oli reikää pohjassa, että korvat piti virkata erikseen.

Eihän sukka-apinaa voi jättää yksin. Etenkin jos kierrätyskeskuksen ilmaistavaroissa on vauvan retro potkupuku. Muutamalla jämälankaisella virkkauslisukkeella siitä tulee psykopaattisesti irvistelevä kalsarikissa. Eli selvästi Ihmemaan potkupuku-irvikissa. Mietin myöhemmin että vähän kolmiulotteisempi olisi voinut olla kasvoiltaan, mutta kun ei taaskaan tehty mitään suunnitelmia, virkattiin vaan. Potkupuvun henkselit ovat korvat. Napit silminä.

Rakenne käy ehkä paremmin ilmi kun pyytää kavereita nousemaan seisomaan. Ompelua on aika vähän ja sen voi varmaan tehdä myös ilman ompelukonetta. Eli en ommellutkaan itselleni haalaria ;) Kantapäästä tulee hauskasti takapuoli (ja kuono). Harmittaa kun olisi ollut vielä puhkinainen varvassukka, mutta täyte loppui kesken! Säästetään sukka myöhemmäksi.

Tässä linkit sukka-apinan ohjeisiin:

http://www.supersockmonkey.com

http://www.sockmonkey.net

Legot: inspis ja oma tuotos

Tuli yhtäkkiä hinku tehdä jotain vanhoista kunnon Legoista. No, löytyi vain aika tylsän värisiä vanhoja seiskytlukulegoja. Ei ollut oikein tarpeeksi värejä. Tarttee siis bongailla legoja kierrätyskeskuksesta... Tein säälittävän kynäpurkin vaikka netistä löytyi hauskoja (isoja) inspiraatioita:

http://www.recyclart.org/2010/05/lego-patches
Oisko tämä legograffiti?

http://www.recyclart.org/2010/04/lego-table/
Legotavaroita luonnollisessa koossa.

http://hello-tiger.blogspot.com/2010/04/ett-hem-av-lego-och-farg-home-with-lego.html
Tai melkein koko sisustus...

Sillä on savesta sakarat...

Sillä on savesta sakarat ja pajusta pakarat. Mikä se on? Tämän Jokkemaan kansanarvoituksen vastaus on tietysti Hapsenkakkiainen (pöytälamppu). Iänkaiken vanhoja pajukurssin satoja, kuvailin niitä vastikään. Ai kun tykkään punomisesta!

Toim. huom. hapsenkakkiainen on myös sarvijäärä (koppakuoriainen)

Yllätyksiä!

Minäkin poikkesin pikaisesti Kallio kukkii -tapahtumassa, koska halusin nähdä virkkaushäppeningin. En ole koskaan näitä graffitijuttuja tehnyt ja tästä se voisi olla hyvä aloittaa. Epähuomiossa järkytin Norsiksen (sorry), olin aika poissaoleva ja virkkauskin meni vähän plörinäksi (yläkuva) vaikka eihän minulla mitään suunnitelmaa ollut ja silloin ei voi mennä todella vikaan.

Epätodellisen olon syy: Kallioon kävellessä puhelin soi ja kuulin, että olen päässyt mukaan ITE-muotitapahtumaan Helsinki Design Weekille. Siis oho?!!! Sitä tarttee vähän kelata. Perjantaina raijasin tekeleitäni Hesarin toimitukseen ja nyt ihmetellään mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoitinkin tästä jo aikaisemmin. Eikö kukaan muu lähtenyt mukaan, ainakaan en ole törmännyt hehkutukseen? Päivä oli täynnä uusia kokemuksia ja yllätyksiä.

Jokkemaa goes Tank Girl eli kuukauden koru toukokuu 2010

Kuukauden teema Helmetissä toukokuussa oli MIES. Miehet ovat niin tylsiä korujen suhteen, että niille ei voi tehdä mitään kivaa, tein siis korun jossa on mies. Ompelin vetoketjuun kiinni yhtä sun toista jännittävää tilpehööriä lelulaarin pohjilta. Mitä on tapahtunut? Tämä on "tapaus, josta ilmavoimat vaikenevat". Laskuvarjomies voi suhata ylös alas vetoketjua myöten. Ja korvikset tyylin mukaan. Voi myös kysyä miksi nojailen helikopteriin tankkihaalarissa (joo, minä se olen, nuoruudessani). Se on jo toinen juttu, mutta koristaa hyvin tätä aihetta.

Metsä mukaan

Aika kertakäyttöinenhän tämä on, mutta uutena niin söpö, että oli pakko tehdä sammalterraario eli Mossarium. Isoon lasipurkkiin laitoin pohjalle vettä ja pikkukiviä ja kiven päällä kasvavaa sammalta (en tiedä nimeä). Olipa se kuivanut helteessä ruskeaksi koppuraksi, mutta vihertyi kosteutta saadessaan. Kotimaiset metsäsammalet eivät kestä kauaa huoneoloissa. Tämä on suhteellisen lyhytaikainen koristus, ainakin minulla on ennen ollut. Tajuatte myös, että virkattu sieni on vain kuvausrekvisiittaa. Tuossa kosteudessa se pilaantuu. Keramiikka tai muovi kestäisi. Lisätietoja Mossariumista löydätte googlaamalla sanoilla moss ja terrarium. Olen kuullut, että akvaarioon myytävät trooppiset sammalet kestäisivät lasipurkissakin. Ehkä täytyy mennä ostoksille. Muistutan, että sammalen keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, joten vain omalta maalta tai maanomistajan luvalla. Voih, en pääse kesällä metsähommiin, joten täytyy vain ihailla sammalta työpöydällä purkissa, nyyh.

Haalaria tekemään?

Kun tuo ompelukone on tuossa, niin pitäisiköhän jatkaa ompelua? Uutta ja vanhaa hankintaa kierrätyskeskuksesta (ilmaistorilta , paitsi tunika maksoi 50 senttiä). Uusimpina haalarin kaava ja ällöydessään ihanat tekokuituiset matonkuteet. Alla näkyy sininen froteinen retrotunika, vanha hankinta, jota on tullut aika paljon käytettyä. Jostain tuollaisesta retrokankaasta voisi ommella myös kaavan mukaisen haalarin. Haalarissa on kuitenkin se ongelma, että sen pitää olla juuri oikeaa kokoa. Liian pientä ei käytä erkkikään. Kaava on kokoa 40, periaatteessa liian iso minulle, mutta noissa vanhoissa on niin kittana mitoitus, ehkä kävisikin... Mutta tuo mikromalli, jossa on pussilahkeet... sitä ei voi käyttää kukaan, jolla ylipäätään on takapuoli :) Näyttää myös menevän minun ompelutaitojen yli. Uskallanko kokeilla? Vetoketjukin, hui! Ehkä kuitenkin vain housut...

Vanha pinkki vauvan haalari nyt oli vain niin söpö. Ehkä siitäkin voi tehdä jotain. Matonkuteet pitäisi myös pian saada vähemmäksi, virkkuumallit olisi jo olemassa. Päätöksiä, päätöksiä, mitä seuraavaksi?

Juhlaan valmistautumista

Arvatkaas jos dead line on 15. päivä niin milloin tehdään eniten töitä? No 14. päivä tietysti. Eli ei ollut kiirekään ;) Meillä on vuonna 2010 sama juhlapäivä kuin muumeilla. Meidän mökkikin täyttää 65 vuotta ja sitä kuulemma juhlitaan pitkin kesää. Lintsi täyttää vaan 60 vuotta, hähää. Mökkijuhlaa varten täytyy olla koristeita ja sain tehdä lippunauhan tilkuista, pitkään haaveillun. Lopultakin oli hyvä syy. Lippuja on lisääkin, yhteensä 26 kpl, toisessa pätkässä lukee mökin nimi ja juhlavuosi. Kankaat ovat pääosin vanhoja tyynyliinoja sun muita, joten lähes ilmainen oli tämäkin käsityö. Valitsin kesään sopivia kukkakankaita. Tähän ei tarvinnut ohjetta, sen kun ompeli kolmioita, mutta huomasin että Strömsön ohjeet löytyvät netistä http://olotila.yle.fi/sisallot/perhe-ja-koti/kangasviirit-liputtavat-juhlatunnelmaa Minä tein tosi isot viirit, että näkyy naapuriinkin ja ne on pujotettu paksuun juuttiköyteen nauhakujaan, joten tarvittaessa kirjaimia voi järjestellä uudestaan.

Melkein kesä

Hieno päivä helatorstaina! Kiva tehdä töitä ulkona. Aurinko paistaa (vanha huovutustyö) ja uusilla varvastossuilla nurmikolla kirmaillessa jää kukkia varpaiden väliin ihan vahingossa, hassu uusi tunne.

Lipputehtailu etenee hyvin...

Illalla tulee ukkonen ja taivaalla on yhtä aikaa sateenkaari ja salamoita. Salamaa en tietenkään ehtinyt napata. Sateen jälkeen tuoksuu koivunlehdiltä. Kesä on niin lähellä, että sitä voi jo koskettaa.

Krassit 1 ja 2

Kasvaa - ei kasva. Piti kokeilla tuollaista vihanneskrassin kasvatukseen tarkoitettua savieläintä, kun kerran ilmaiseksi sai. Ei onnaa, on pidetty huolta vedestä ja suojeltu muovillakin. En osannut :( Harmi, näin jo mielessäni tuuheaturkkisen pässin. Mutta mullassa kasvaa.

Kukkalöytöjä sinisävyissä

Taas näitä värikoodattuja ostoksia. Muutama koru ja askartelumateriaalia, pohjalla on retrohtava lakana. Jotenkin tuo turkoosi hiuspompula on ihan makee vaikka se on muovia ja isompi kukkakin on tehty kierrätysmateriaalista, pesuainepulloista. Täytyy tutkia sitä tarkemmin, kiinnostaa kun olen vähän aloitellut muovipullojen jatkojalostusta. Hiuspompulasta voisi tehdä jotain ja farkkuvetskarille tuli jo idea.

Jakkaran avatar

Mitä tapahtuu tavalliselle jakkaralle vieraalla planeetalla tai kun se poistuu urbaanista ympäristöstään Jokkemaahan? Olin jo vuosia suunnitellut jonkin huonekalun päällystämistä huovuttamalla. Minulla vain ei ole tilaa millekään huonekalulle eikä ole vieläkään. Mutta sitten Faline kirjoitti neulegraffiteista ja tuli hirveä dilemma. Virkattukin huonekalu olisi kiva... huovutettu... virkattu... no pistetään molemmat! Tehdään se nyt ja lopetetaan vetkuttelu. Otetaan tavallinen ja tylsä muovijakkara (kierrätyskeskus) ja kiedotaan se epäonnistuneeseen sideharsohuovutukseen, että villa tarttuisi paremmin. Kuvassa jakkara on vielä entisessä pliisussa ympäristossään Tavislandiassa. Lätkitään päälle villaa ja kaikenlaista huovutuksen pintapajan jämää, saippuaa ja vettä. Ja jakkara ei ole enää tylsä. Se on jokkeistettu.

Sitten jakkara pistetään hautumaan pariksi kuukaudeksi UFOjen (unfinished object) varikolle, kunnes Norsis pistää tuulemaan ja vetää tämänkin jakkaran taas ihmisten ilmoille. Lopultakin jakkara saa pintaansa myös nuo neulegraffitimaiset lisukkeet ja se voidaan viedä metsään kävelylle. Valittevasti siitä tunnistaa vielä, että se on jakkara, se ei ehkä ole tarpeeksi 3D... Ehkä prosessi jatkuu taas muutaman kuukauden päästä.