tiedostohamstrausta

Sattuuko olemaan tuttu tämä kirjasarja, jossa on kerätty teemoittain kuvioita inspiraation lähteiksi? Muistan kun näitä myytiin kirjakupoissa (julkaisija The Pepin Press, vuodelta 2009). Mukana on CD-levy eli kuvat saa myös tiedostona. Kuvia saa käyttää ei-kaupalliseen toimintaan. Vanhaa tekniikkaa sinänsä, harvalla enää taitaa olla edes levyasemaa. Olen saanut lahjaksi tuon Art Décon ja ostin kierrätyskeskuksesta parilla eurolla fonttikirjan. Nuo ovat ilmaisfontteja, mutta minua usein epäilyttää latailla niitä netistä. Mikä lie virus tulee mukana.

No nyt on kyllä fonttia joka lähtöön, 500 erilaista. Aika monessa taitaa olla ääkkösetkin. Mukana näyttäisi olevan suomalaisia suunnittelijoita.

Art déco -kuviot vaikuttavat olevan lähinnä tapetteja ja aika hurjia sellaisia! Värikkäitä geometrisia kuvoita ja yllättäviä väriyhdistelmiä. Nyt rupean jo minäkin miettimään kestäisinkö sellaista kovin isolla seinällä ja se on erikoista se.

Perinteistä kukka-aihetta on joukossa myös. Tallensin tiedostot itselleni, jos vaikka jotain korttia tai sellaista tulee laadittua. Kaikkia sitä tulee tietokoneellekin hamstrattua nimimerkillä "jos vaikka joskus tarvitsee". Yllä muutama testi näistä kahdesta kirjasta yhdistettynä.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta todellisuuteen tuli, kun kävin Ateneumissa katsomassa František Kupka -näyttelyn. Se oli oikein hieno! Suosittelen.  Näkee kyllä mistä kirjassa esitellyt pyöreät kuviot ovat saaneet innoituksensa. Harmi että ei tiedä tarkemmin mistä ne ovat peräisin ja kirjaan tulleet, ei ole lähdeluetteloa. Ilmeisesti silloin on ollut tuollainen muotivillitys. Näyttelyssä tuli tämä kirja mieleen ja kaivoin sen esiin.

itetaidetta tanskassa

 Taideterveiset hiukan keväisemmästä Tanskasta!

Kävi niin hauskasti, että minun virkkaukset pääsivät mukaan ITE-taiteen Pohjoismaiden kiertueelle ja ensimmäisenä paikkana oli Tanska, Odense ja galleria Filosoffen. Koska lentoliput Kööpenhaminaan maksoivat halvimmillaan vain 40 euroa (eihän siinä ole mitään järkeä!), niin sinne sitten käväisemään avajaisissa.

galleria Filosoffen Odensejoen rannalla

 Kööpenhaminasta pääsi junalla Odenseehen (ja junalippu maksoi suurin piirtein saman kuin lentolippu). Huomasin asemalla, että junia oli lähdössä Tukholmaan, joten pääsisihän sitä junalla melkein koko matkan. Helsingin ja Köpiksen väli on noin 900 km eli sama matka, jos lähtisi lappiin. Mutta halvemmalla pääsee, ei voi ymmärtää.

Avajaisissa oli hyvin väkeä ja seremoniamestarina toiminut koomikko nauratti porukkaa, tanskaksi, joten en kyllä juuri mitään ymmärtänyt. Piti vain hurrata muun joukon mukana. Hauska meininki!

Suurelta osin näyttelyn työt olivat jo minulle tuttuja, mutta painotus oli nyt kuulemma enemmän paikallisissa taiteilijoissa. Ja siellä se minunkin virkkauskooste oli taas paikalla.

Avajaisten jälkeisenä päivänä ehdin kierrellä kaupungilla ennen lentokentälle paluuta. Harmi että sää ei ollut yhtä hyvä kuin edellisenä päivänä. Kalseaa ja sateen tihruista, mutta kuitenkin kevät jo selvästi. Joki tulvi ja kevätkukkia oli jo noussut.

Hans Christian Andersen on Odensen matkailuvaltti, joka näkyi vähän joka puolella kaupungilla. Keskustassa oli valtavan suuri rakennustyömaa, jota sai kierrellä, mutta löytyi sitä mukavia kävelykatujakin.

Vanha tehdasalue (Brandts Klaedefabrik) oli muutettu ravintola- ja käsityökortteliksi, niin kuin tapana on ja sieltä löytyi hyvät paikat käydä välillä sisällä lämmittelemässä. Mmm, tanskalaisia voileipiä.

Siellä oli myös Kulturmaskinen eli sellainen avoin taidetalo, jossa kuka vaan voi poiketa sisään vaikka tekemään käsitöitä. Yksi kerros oli savityöverstas ja yksi tekstiiliverstas. Vähän niin kuin meillä kirjastoissa on ompelukoneita sun muuta. Täällä oli myös kaikki tykötarpeet kaavoista, kankaista ja napeista alkaen. Pientä maksua vastaan, jos oikein ymmärsin. Katselin siinä kirjahyllyä ja keksin tehdä itselleni matkamuistoksi kuviotupsun Tanskan lipun väreissä. Se epäonnistui surkeasti. Ei tainnut tanskankielinen ohje ihan upota. No, tuli kuitenkin punavalkoinen tupsu, jos ei hienoa ristiä siihen saanutkaan.

Tämä oli kiva idea, vähän niin kuin jatkuvasti avoinna oleva työväenopiston paja.

Täti Vihreän lankakaupasta ostin myös matkamuistolangan.

Olisi ollut vaikka mitä nähtävää, kasvitieteellinen puutarhakin. Taas yksi paikka, jossa pitäisi käydä paremalla ajalla ja kesäkelillä. Nyt oli vielä monet paikat kiinni. Esimakua keväästä sai mukavasti! Siellä ne lokit ja hanhet olivat jo pelloilla odottelemassa milloin meiltä lumet sulaa.

***

Nordic Outsider Craft

Kunstbygningen Filosoffen

köynnöstukia

Ennen lumen tuloa kävin keräämässä pajuja ja annoin niiden pari kuukautta sitkistyä varastossa. Sitten oli hiihtolomalla sopiva hetki pajunpunontaan. Hyvin riittivät pajut, sain aikaan viisi köynnöstukea. Enemmän kuin oli tarkoitus.

Koska punnonnasta oli pitkä tauko, ensin tein ihan mitä sattui ja jouduin lunttaamaan kirjasta. Toistaiseksi pysyvät kasassa.

Kevättä ilmassa.

Vielä se on varjo vaan mutta mukava jo miettiä mitä köynnöksiä istuttaisi.

tiheästi sisustettu

Sain vinkin kirjasta, joka varmaan kiinnostaisi minua. Ja totta, ihan mukavuusalueella mentiin.

Jukka-Pekka Inkinen: Miten tavarat ovat, sisustamisen toisinajattelijoita.

Kirja esittelee kuvin asuntoja, joissa todella tavaraa riittää. Kovin tutulta näyttää.

Lainauksia kirjan esittelystä:

"Persoonallisen sisustamisen ihanne ja mahdollisuus on kuitenkin johtanut kotien merkilliseen yhdenmukaisuuteen."

Vai onko kyseessä sisustusblogien ja -lehtien luoma harha? Esittelevätkö kotejaan ne innokkaimmat trendin seuraajat (tai luojat)? Luulen, että loppujen lopuksi aika harvat lähtevät mukaan kaikkiin villityksiin.

"Samanaikaisesti on käynnissä kuitenkin päinvastainen kehityssuunta... Kuvieni kohteet eivät ole mukautuneet sisustuslehtien pelkistysihanteelle."

Jos pitäisi säilyttää vain ne tavarat, joista pitää, niin tavaraa kertyy, koska minä pidän hirveän monista tavaroista. 

Kirjoittaja kertoo: Haluan tuoda kuvissani esiin "visuaalisen tiheyden" käsitteen, erotukseksi sanoille "täysi" tai "sotkuinen".

Ja voi että tätä tiheyttä minulla on! Kerroksia ja läjiä syntyy ihan huomaamatta. Ja jos vetkuttelee joulukoristeiden poisviemisessä, niistä tulee kevään valopilkku :)

kankaita käyttöön

Ompelimpa tässä muutakin helppoa kuin vain pallon. Olin ostanut kierrätyskeskuksesta kangaspalan ja huomasin, että se on juuri oikeaa kokoa pöytäliinaksi. Jos kuviota olisi ollut vähän enemmän, olisi voinut tehdä hauskan aaltoreunan.

Sitten ihan vaan kaapista pois pari kankaanpalaa, joista tuli kaksipuolinen tyyny. Siksi koska tarvitsee lisää väriä!

Huh, kuinkahan monta pyötäliinaa ja tyynyä tässäkin blogissa on vuosien saatossa jo nähty. No, ne ovat käytössä aikansa ja päätyvät sitten yleensä takaisin kierrätyskeskukseen. Omatekoiset jäävät ehkä pitemmäksi aikaa omaan varastoon.