Eräänä pimeänä iltana tartuin aiheeseen, josta olen hämärästi ollut tietoinen mutta vasta Strömsössä nähtyäni sain mitään aikaan. Hirveän huonosti olen viime aikoina jaksanut tietokoneella nettiä koluta eli ei tule äkillisiä "tuo pitää tehdä!" -inspiraatioita. Kännykkää en osaa netin selaamiseen käyttää, enkä aio opetellakaan. Puhelinta pidetään eteisen pöydällä ja vastataan siihen kun se soi. Näin on aina ollut. Muu on turhaa hömpötystä. Pinterest-tilin loin mutta en ole silläkään käynyt varmasti vuoteen. Mikähän tälläisen flegmaattisuuden on saanut aikaan? Joku digiähky?
Asiaan: Jääkaapissa on kuivahtanutta mehiläisvahaa omatekoisista voidehommista ja luoja nähköön kangastilkkuja tursuu joka kaapista. Silitin siis äkkiä pari kangaspalaa mehiläisvahakääreeksi.
Näihinkö se nyt muka pitäisi eväsleipä kääriä? Olen vähän skeptinen mutta voin toki kokeilla. Taidan kyllä lisätä jonkin kuminauhan, ettei eväät leviä reisussa reppuun kuin entisellä Jokisella.