(joulu)koristeet: myytävänäkin

Kun kerran aina välillä kysellään myynkö minä jotain, niin tässä olisi (vai pitäisikö siis ehkä mennä jonkin Etsyyn?). Tein joku vuosi sitten myyntiin tällaisia kierrätettyjä lamppujoulupalloja. Niitä oli yhdessä sisustuskaupassakin myynnissä muutama, mutta vanhaa varastoa löytyi vielä kaapista. Tuo yläkuvassa oleva vihreäraitainen on oma, mutta kaikki tuolla alempana, yhteensä 6 kappaletta joutavat uuteen kotiin. Myydään siis yksittäinkin. Näissä on kyllä se ongelma, että postittaminen on käytännössä järjetöntä, koska paketille tulee toppauksineen varmasti jokin käsittämättömän korkea hinta. Kätevintä olisi tosiaan saada pallot myyntiin johonkin myyjäisiin tai puotiin, muuta milloinkas minä sellaiseen ehtisin. Pallojen hinta on 3 euroa kappaleelta. Mahdolliset kyselyt osoitteeseen jokkemaa at yahoo piste com. Nämä ovat siis rikkinäisiä hehkulamppuja, ei enää valaisuun ;)

Vanhat kirjat

Vanhat kirjat ovat kauniita, askartelumateriaaliksi tai vain pinoiksi. Löysin juuri ilmaistorilta tuon yllä olevan kirjan, siinäpä muutama yksinkertainen ja perinteinen joulukoristevinkki. Olenkin käyttänyt aikaisemmin ihania marmoroituja kirjankansia koristeisiin ja sivuistahan voi taitella, ommella ja liimata yhta sun toista. Jonkin lehden (ehkä) vinkin mukaan tein aikoja sitten myös valokuvakehyksen kirjan kansista. Kuten pikkuväen kirja osuvasti toteaa: valmistustapa selvinnee kuvista. Hyvin sanottu! Niinhän se yleensä tekee.

Pohjimmaisena Sanna Annukan suunnittelema lahjapaperi "SunFlower". Joulumyyjäisistä tarttui mukaan.

Puolivalmista savea

Savikurssikin on virallisesti saatu päätökseen, siinä olivat syksyn 2010 kurssit! Keväälle on jo muita suunnitelmia... Olen hiukan alkanut makustella mitä nyppyisistä korunosista voisi tulla, niitä nyt sitten haudotaan jonkin aikaa. Lasitus ei ole kaikissa ihan onnistunut. Väri on tylsä.

ps. Lisäsin tuon Linkwithin jutun, koska minua on nyppinyt se miten blogitekstit ovat aivan peräkkäin, enkä keksi miten niihin saisi vähän väliä. Siis tuo edellisen tunnisteet ja seuraavan otsikko ihan yhdessä läjässä. Rumaa.

Syrmak

Tässä on vanha huopamattoni. Se perustuu kazahien mosaiikkikuvioisiin syrmak-mattoihin. Kuvio toistuu negatiivina. Olen katsonut tekniikkaan ja kuvioon mallia kirjasta "Huopa, käyttötuotteesta taiteeseen, Gunilla Paetau Sjöberg". Hyvä kirja muuten. Matossa on tikattu leikattuja huopakuvioita alushuopaan. Palojen väliin jäävä sauma peitetään punoksella. En osannut tehdä ihan oikeanlaista punosta, mutta letitin villalankaa korvikkeeksi. Maton päissä on koristeena lampaan taljaa. Tekniikka on niin työläs, että tein vain tuollaisen kynnysmaton kokoisen. Tämäpä tässä muistutuksena sinne Iittiin, kurssia odotellessa ;) Seuraavaksi sitten jotain muuta kuin perinteistä, tekniikkaa soveltaen. Mutta kylläpä on vaikea löytää villapaitoja kierrätyskeskuksesta materiaaliksi! Pitää kai sittenkin huovuttaa levyt itse.

Shyrdak

Miksikäs tämä huopamattoasia on näin tapetilla juuri nyt. Päätin, että mahdollista huopamattokurssia varten tarvitsen oikean esimerkkikappaleen ja tilasin Kirgisiasta asti syrmak- , tai kuten ulkomailla näytetään sanovan, shyrdak-maton. Ja oikein esimerkillinen se mielestäni onkin, eipä sen puoleen, se on ainoa, jonka olen koskaan nähnyt näin läheltä. Tässä näkyvät ne oikeat punoksetkin. Googlaamalla sanalla shyrdak näyttää löytyvän myös videoita mattojen valmistuksesta.

Odotinkin pakettia tosi kauan, yli kaksi kuukautta. Paketti on tosi söpö, joten dokumentoin senkin. Oikein ruskeaa paperia ja juuttinarua. Jännittäviä leimoja on saanut pitkällä matkallaan.

Vanhaa muovinauhaa

Löysin kierrätyskeskuksesta tätä vanhaa muovinauhaa alkuperäispakkauksessa, pari pakettia, sinistä ja turkoosia. Pakettikin on ihan hieno. Eikös siitä tehty ainakin mattoja ja lampunvarjostimia, kuten pakkaus kertookin? Yritin muistella mitä muuta, vaikka kovin tutulta tuntui, en oikein muistanut. Sitten näin ilmaistorilla tuon henkarin ja sehän se oli! Mitäs minä siitä tekisin? Ehkä paplarien kaveriksi?

Raku - äiti maa

Lopultakin kuvat rakukurssin tuloksena syntyneestä korusta. Riipus on luuta, naishahmo, jonka ostin kirpputorilta jo keväällä 2009. Muokkasin siitä oman versioini, koristelin helmillä, tein muun muassa tuon villin kuontalon. Minusta siitä tuli oikea hurjimus ja lainaan itseäni silloisesta Helmetin galleriakirjoituksesta: "Tämä on jokin esiäiti tai itse äiti Maa, joka ei minusta ole mikään lällysti hymyilevä pullamössö vaan villi olento, joka luo ja tuhoaa samaan aikaan". En kuitenkaan saanut oikein sopivia helmiä kaulanauhaan, vaikka savihelmiä ostelinkin. Vähitellen niitä kuitenkin kertyi kokoelmiin. Olin ajatellut että nauhassa olisi vain "maata", savihelmiä, mutta en pysty niin yksinkertaiseen. Tähän on taas koottu vähän kaikkea: bambua, luuta, savea, siemeniä, erilaisia puuhelmiä, jopa lasia, vaikka tämä ehkä liian jalostettu materiaali minua vähän arveluttikin. Monet materiaaleista ovat niin patinoituneita, että ensivilkaisulla on vaikea erottaa mikä on mitäkin. "Kynnet ja hampaat" sekä sulat viimeistelevät korun kuin korun. Ne omat rakuhelmet ovat siellä joukossa, pienempiä ja isompia. Suuret vihertävät melonihelmet erottuvat parhaiten. Ai kun tuli hyvät värit!