Näihin tyynyihin liittyy sellainen tarina, että vasemmanpuoleinen on mummolasta ja olen aina jotenkin pitänyt kovasti sen kuviosta ja väreistä. Se on varmaankin ollut jokin ostomalli, sillä olen törmännyt siihen muuallakin. En tiedä onko sen tehnyt mummo vai joku tädeistä. Ihastelen välillä sen monenlaisia pistoja ja mietin, että pitäisi itsekin yrittää jotain.
Oikeanpuoleisen tyynyn äiti on ommellut pellavanpalasta, jonka olen joskus värjännyt aurinkovärjäyskurssilla. Äiti on myös kirjaillut tyynyyn vähän lisää. Nämä ovat tällaisia sukupolvien yhteistyö -tyynyjä. Tuollainen ei oikein sovi omaan tyyliin, joten tuputin sen taas eteenpäin äidin riesaksi. Huomasin että työväenopistossa olisi vielä tilaa villalankakirjontakurssilla, mutta taidan jos ehdin, kokeilla ihan omin päiten. Voisi yrittää ottaa kirjontaa kevään työohjelmaan. Se täytyy vaan ensin sopeuttaa Jokkemaahan. Huovutukseehan se sopii hyvin.
Yritin vähän etsiä, olisiko mummolan lehtikuvio jokin Suomen Käsityön Ystävien malli, mutta ei siellä ollut mitään vanhojen mallien kuvastoa. Löysin kyllä kivan nyt myynnissä olevan mallin, jonka on suunnitellut Rut Bryk. Kauhean kalliita ovat, enkä kyllä oikein pidä tuosta pohjaväristäkään... Siis käytetään taas omaa päätä, ihan ilmaiseksi. Mitään pistoja en muista, ne täytyy lunttia kirjasta.
Kuva http://www.kasityonystavat.fi/kauppa/
5 kommenttia:
Ihana tuo mummolan tyyny ja malli jonka löysit myynnistä. Jos sinä olet vapaavirkkaaja niin minä olen vapaakirjoja. Se on ainoa tapa jolla tykkään kirjoa. Ja siihen tarvitaan mielestäni vain muutama pisto eli erittäin perusjuttuja, mutta sitten väännetään niillä muutamalla pistolla ja kaikilla kivoilla väreillä jotain uutta ja usein justiinsa tyyliin; no tuossahan on kiva malli, sovellankin siitä itse jonkun jutun.
Minä osaankin vain sen ketjupiston, se on hyvä perusjuttu niinkuin virkkauksen kiinteä silmukka. Kyllä silläkin on jo päässyt alkuun. Vapaa kirjonta, sitä se varmaan olisi minullakin. Ei todellakaan ole suunnitelmissa mikään käsityölehden mallin mukaan tehty päivänkakkarapöytäliina. Sellainen on tietysti myös ihan hieno, mutta ei tänne kiitos.
Kauniita nämä kirjailut, ja varmasti arvokkaita, äidin ja mummon tekemiä.
Tykkään myös tuosta sun mummolan tyynystä. Ja Käsityönystävien malli on herkullinen! Olen muutamia kertoja koittanut jotain kirjoa, mutta vetelen langat usein liian tiukalle. Nyt on hommattuna kirjontakehyskin, niin jospa onnistuisin paremmin. ketjupisto ei ehkä kiristäisi niin paljoa...
Minullakin on vähän huonoja kokemuksia, harottavia ja väärällä tavalla vänkyröitä pistoja. Olen varmaan liian hätäinen ja kovakourainen.
Lähetä kommentti