Se on taas aika summata yksi kuukausi taivashuivia.
Huivin pituus on jo 42 cm.
Yksitoikkoisen jankuttamisen uhallakin kuukauden kohokohta oli tietysti Madeira. Siellä pääsi niin korkealle, että sai koskettaa pilviä. Tämä ei kaikkia matkalaisia miellyttänyt vaan olisi aina pitänyt olla selkeää. Minusta se oli hienoa.
Viikkoon sattui tietysti kaikkea jännää kuten uusikuu, auringonpimennys ja kevätpäiväntasaus melkeimpä samana päivänä. Nämä löytyvät huivista erikoiskaksoisnappina ja keltaisena raitana. Muuten merkkasin Madeiran vähän vihertävämmällä langalla ja "vesipuotuspäivän" silkkihapsulla. (muoks. olin vahingossa kirjoittanut tuohon ensin että täysikuu, korjasin)
Se vähän harmitti että maaliskuun koreat revontulet jäi näkemättä, mutta kaikkea ei voi saada.
4 kommenttia:
VAU, tätä Madeira-osuutta olen huivistasi jo innolla odottanutkin. Sulle sattui hieno viikko. Meillä se on ihan kohta edessä. Saatan ehkä kirjoa jotain matkamielikuvia, jos jää aikaa. Ilman muuta pitää pilviä olla silloin, kun niitä pääsee koskettamaan. Apua, mulla vähän korkeanpaikan hirmua.... Hyvää loppupääsiäistä!
Tsemppiä sitten vaan, siellä nimittäin ollaan, jos vain poistuu rannikolta, aina korkealla. Minä aloitin jo matkakirjan teon.
Hahhaa! Mahtava projekti!:) Minä väkerrän virkaten vuosipeittoa.
Kiva kun eksyit blogiini, koska nyt myös minä eksyin tänne, viidakkoon! :D
Peitto se vasta onkin mahtava projekti! Eksyilemisiin :)
Lähetä kommentti