Sininen, sinisempi, sinisin
se oli lopultakin taivashuivin elokuu, indigolla värjätyt langat käytössä
Värikartta oli suorastaan yksitoikkoinen, mutta oli jotain erikoisia tapahtumia
Kerran yllättävä merisumu vyöryi kohti Lauttasaaren siltaa ja nieli laivoja peittoonsa.
Kuun lopussa Korkeasaaressa käydessäni kunnon ukkoskuuro vyöryi ylitse. Jotkin yrittivät purjehtia kaatosateessa. Merellä näkee hienosti sadeseinämien etenemisen.
Jylinä ja märkyys ei tietenkään ollut omiaan eläinten katseluun, mutta notkuin kuitenkin harjoituksen vuoksi kissalaaksossa. Pilasi mokoma minun suunnitelmat mennä kiipeilypuistoon, mutta olihan se muuten aika hienoa pauketta.
Huiviin sain siis kunnon sinisen pätkän. Alkukuussa oli yksi yöllinen ukkonen, joka valvotti. Siinä kohtaa on paksua itsekehrättyä lankaa. Kesäjuhla on merkitty turkoosihelmellä ja Korkeasaarta vavisuttanut ukkonen tummansinisellä silkkikuteella.
2 kommenttia:
Upee huivi! Satutarina. Ja mahtava tuo synkkyys/valo-kuva!
Kiitos, eihän ne valot ja varjot ikinä ihan yhtä hienoja ole kuvassa kuin luonnossa, mutta kyllä niistä muisto jää.
Lähetä kommentti