Se on nyt kuulkaa otettava koukku kauniiseen käteen ja mentävä neulekahvilaan. Minä kun epäsosiaalisena tyyppinä olen aina dissanut mokomaa laumakäyttäytymistä. Parasta käsitöissä on oma rauha, niin se vaan on.
No kuitenkin 28.1.2016 Kansallismuseon neulekahvilassa:
esiteltävänä vapaavirkkaus, tuo koukulla maalaaminen
Kummallisia vihreitä virkkuita näytillä. Ja jotain jorinaa.
Huomatkaa myös kevätkauden myöhemmät aiheet: päällikeompelu, neulakinnas ja kehräys.
***
ps. muistatteko mistä vanhasta jutusta on tuo virkkaava virtuaalijokke eli ylin kuva?
(se oli meduusahattu)
kierrätyskuvitettu postaus siis
kierrätyskuvitettu postaus siis
15 kommenttia:
Ihana postaus. Maailmassa on siis muitakin itekseen ja ihan omin päin värkkääviä. Voihan meduusahattu ja hillitöntä hihitystä :D
Tämäpä jännittävää, täytyy käydä tutustumassa museoon!
Upeita mielikuvituksellisia virkkuita! Noita töitä katsellessa aurinko paistaa ja elämä hymyilee :-)
Upeita värejä! Ja kuulostaa tosi kivalta!
Tahtotila olis kova, mutta kilometrejä vaan aivan liikaa. Mutta mites, voitaisko me kaikki pääsemättömät saada tuolta pieni postaus? :)
Niin eikös sitä sanota että seura tekee kaltaisekseen? Entäs jos ei halua kaltaistua? Tai ei pysty?
Kaikki virkkuut ovat nähtävillä blogissa, ei sinänsä mitään uutta auringon alla. Joskus olen miettinyt jotain tekniikkavinkkejä laittaa, mutta ei koskaan kerkiä. Katsotaan mitä tuosta saadaan aikaan.
Minäkin kuulun epäsosiaalisten heimoon, ja värkkäilen mielummin itsekseni. Upea tuo aaltomainen virkkutyö. Hienosti solljuu värit :)
Hauskoja ja varmaan tarvitsee ohjeitakin.
Tuo aaltomainen työ on hieno :) Vihreä väri ja sen eri sävyt ovat upeita, uuditumisen väri.
Se virkkausohjeen laatiminen tuntuu niin vieraalta, kun ei niitä oikein itse jaksa lukea. Mutta tottahan se on että jotain on joskus edes suuntaa-antavasti katsottava.
Olen ihan missannut nuo museomiitit.
Yksi epäsosiaalinen ilmoittautuu...tai saan olla töissä niin sosiaalinen, että käsityöt on mun oma juttu, en kaipaa siihen mitään seuroja.
Kannatan kyllä tälläisten järjestämistä. Monille ne ovat selvästi tarpeen, kävijöitä tuntuu riittävän. Minusta käsityömessutkin ovat niin kauheita kun siellä on niin paljon ihmisiä. Onneksi on nettikaupat ;)
Voi että! Ehkä nyt saisin raahattua itseni museolle asti. Olen noita tapahtumia katsellut, mutten ole jaksanut/ehtinyt/saanut aikaiseksi ponnistautua paikalle.
No eihän sitä millään kaikkeen tässä maailmassa kerkiä. Ei pidä stressata ;)
Lähetä kommentti