Minä en todellakaan tarvitse uusia kasveja eikä yhdellekään ole tilaa. Mutta jotenkin pistokkaita vaan kertyy. Aina hellyn katkenneiden kasvien kohdalla. Vähän sellaisia löytökasveja.
Törmäsin yhteen tyräkkiin ja kun olin kaivanut piikit pois kyljestäni, huomasin että pieni pätkä oli katkennut. Se täytyy pelastaa!
Mahtaakon noin pieni jaksaa kasvaa?
Laskuvarjolyhty (Ceropegia sandersonii) oli melkein kuollut, enää yksi pieni verso hengissä. Se täytyy pelastaa!
Sai myös käyttöön itse tehtyä pikku saviruukkuja.
Kun kitkin pihalla rikkaruohoja ja vein roskat pihakompostiin, niin näin kun kompostin pohjalta ja lautaseinän raosta kurkotti huonekumipuun lehti epätoivoisesti kohti valoa. Muistin nähneeni joskus varhain keväällä jonkun heittäneen huonekasveja pihakompostiin. Huh, se raasu on sinnitellyt koko kesän multakasan alla. Se täytyy pelastaa! Niin minulla on myös vaaleakirjavan huonekumipuun pistokas, enkä edes pidä tuosta kasvista.
Työpaikalla näin erikoisen tunnistamattoman kasvin. Siitä piti heti saada pistokas. En tiedä mikä se on ja se vasta kasvien ystävää kutkuttaa.
Muutama päivä sitten huomasin omassa viidakossani "maassa" kappaleen aasinkultakorvaa (Syngonium), olin kai epähuomiossa törmännyt siihenkin. Se täytyy pelastaa... Kunnon vehkan tavoin juuria syntyykin vauhdilla vesilasissa. Olen myös joutunut leikkaamaan rahapuuta ja olen jo pari viikkoa yrittänyt saada laitettua oksat kompostiin. Se vaan sotii niin viherpeukaloani vastaan.
***
Muita viherkuulumisia: Posliinikukka kukkii jo kolmatta kertaa tänä kesänä ja raatokukkaan on tulossa toiset kukat. Vehkoista ei ole mitään erityistä kerrottavaa. Ne vain kasvavat suuremmiksi ja suuremmiksi ja valloittavat joka paikan.
8 kommenttia:
On se kivaa seurata kasvien sinnikkyyttä. Kiva on myös pistää multaan tuntemattomia siemeniä.
Minunkin posliinikukka kukkii useiden vuosien jälkeen. Miten en tajunnut, että se tarvitsee vain muutaman ravinnepuikon ja hellyyttä.
Ongelma on sama minulla erityisesti keväisin, kun kylvän tomaatteja ja muuta viljeltävää. Pitäisi heikot aina hävittää, mutta en millään raaski. Sitten minulla on aina ihan liikaa taimia ja hukun niihin, vaikka ystävät ja tutut saavat osansa...
Huonekasveja yritän pitää vaikka näyttäisi kuinka epätoivoiselta. Jos vaan on vähänkin eloa...
Siemenet, oi voi. Niistä vasta soppa syntyy. Niitä pitäisi myydä ihan pienissä erissä.
Sama on pulma minulla. Kasveja on ihan liikaa, kun sekä minä, että äitmuori istuttaa kaikki murjotut pätkät ja saa ne kasvamaan, eikä elävää kasvia VOI heittää roskikseen. Naapuritkin on jo saaneet tarpeeksi kasveja.
Mutta kun kasvit on niin eläviä. Enhän kissanpoikaakaan pistäis roskiin ;)
Upeita tekemäsi ruukut ja kauniita kivi-, kivitavara-asetelmia kasvien juurella. Mukava seurata kun joku pelastaa jotain elollista, itse kun pelastelen oikeastaan vain romua :)
Kuulostaa hyvältä, pieniä kasvien alkuja seurailtavana:) Mullakin yksi katkennut kaktus miettii ja miettii...Milloinkohan siltä vois jotain elonmerkkiä odottaa?
Kasvien hoitajaa tämä ongelma näköjään kohtaa helposti. Joku hoivavietti siinä kai syttyy :)
Kaktukset kasvavat niin salakavalasti, että hädin tuskin huomaa. Keväällä, jos valoa on riittävästi, olisi todennäköisin aika kasvulle.
Lähetä kommentti