vaellusta laavakentillä

Kevätreissu suuntautui Fuerteventuralle. Vähän sellainen äkkilähtö, ei aivan suunnittelematon kuitenkaan. Tässä onkin vihrein kuva, sillä ainoastaan kastelulla hotellialueella oli yhtään rehevämpiä kasveja. Karua ja kuivaa, laajoja näkymiä laavan peittämiä laaksoja ja kukkuloita oli tämän saaren anti.

Kyseessä oli rauhallinen sporttihotelli omassa yksinäisyydessään. Minulle oikein sopiva paikka, eipä juuri mitään elämää ja hälinää. Siellä oli tosiaan paljon urheilijoita treenaamassa, etenkin triathlonväkeä.

Vaeltelin lähiseudun kukkuloilla ja luonnonpuistoissa yksikseni. Oli ihanan rauhallista. Onneksi en päätynyt mihinkään kauheaan turistirysään. Fuerteventuralla on paljon luonnonsuojelualueita.

Faro de la Entallada

Mirador Morro Velosa

 Kävin myös opastetulla bussiretkellä, jotta näin vähän jotain muutakin. Kävin jopa Lanzaroten puolella. Saaret ovat niin lähekkäin, että niiden välillä tehdään päiväretkiä.

Cuevas de Ajui

 Luolia ja merta

Dunas de Corralejo

 Saaren pohjois- ja eteläpäässä on vaaleaa hiekkaa ja sinne tuntuu keskittyvän useimmat hotellit. Minä näin dyynit valitettavasti aika vilaukselta ja silloinkin Saharasta puhaltava calima-tuuli oli voimakkaimmillaan ja hiekkaa oli ilmassa runsaasti. Viikolle sattui nimittäin sellainen luonnonilmiö ja lämpötila nousi poikkeuksellisen korkeisiin lukemiin ja ilma oli varsin pölyinen. Marokon rannikko ei ole kovin kaukana.

Sinnikkäästi kuitenkin taivalsin ja sain kasaan 113 kilometrä kävelyä. Hotellilla oli tarjolla runsaasti jumppia ja lenkkeilymahdollisuuksia, mutta suurimman osan ajasta oli aivan liian kuuma.

Keräilin tietysti kivoja kiviä (niitä olisi ollut aivan liikaa!) ja kuvailin harvoja kasveja ja eläimiä, joita kävellessäni tapasin. Kasveista täytyy tehdä juttu aivan erikseen.