Muistelin että milläs sitä taas saikaan värjättyä vaaleanpunaista? Eipä tarvinnut kuin mennä ulos ovesta ja nähdä notkuvat aroniapensaat, että sillähän se oli. Ja sitten vielä kaupungilla kävellessä näin tien laidassa harvennettuja oksia kasattuna ja kassissa sattui olemaan hedelmäpussi...
Noukin talteen pussillisen marjoja. Keitin ne ja siivilöin. Tuli tujakan näköinen liemi.
Lisäsin puretteeksi muutaman teepussin ja keittelin pellavatilkkuja tunnin ajan. Tuloksena vaaleanpunertavia ja violetihtavia sävyjä, riippuen pohjaväristä. Paras väri ehkä luonnonväriselle pellavalle.
Väriä näytti olevan vielä runsaasti jäljellä, niin kokeilin villalankojakin. Lisäsin alunaa, jospa se väri vähän aikaa pysyisi. Ei nyt ehkä ihan "marokonpunaista" tullut mutta jotain kumminkin.
aiemmin tehty kontaktivärjäystä.
6 kommenttia:
Tulipa luonnollisen näköstä väriä. Kaunista.
Erittäin kaunis väri! Marjoja olis runsaasti meidänkin koiralenkkireitillä...
Vitsit, että tuli kauniit värit.
Marjapuuron värinen, aika kirjaimellisesti :)
Jess! Sinä ennätit ensin. Olen vesi kielellä katsellut noita marjoista notkuvia pensaita. Ajattelin hillon keittoa, värjäystä ... Mutta toistaiseksi tekemättä molemmat. Minun lähipolkuni kulkevat metsän reunaa ja siinä on ihan villinä kasvavia pensaita, kaukana ajoteistä. Siksi hillokin kävi mielessäni. Ihanaa väriä. Jospa poikkeaisin polultani pikkasen, pussin kanssa myös.
Tuo pensas tekee niin paljon marjoja, johonkin niitä tekee mieli hyödyntää. Kaupungissa ei kaiketi hilloa voisi tehdä.
Lähetä kommentti