Liparin saarten vaelluskierros on päässyt kolmanteen etappiin, joka oli minulle SE pääkohde: Stromboli. Pieni tulivuori, jossa pääsee katselemaan laavapurkauksia. Vuori on noin 900 metriä korkea ja laajuus on 12 km2. Tulivuorissa nämä tiedot ovat aika suhteellisia, koska ne voivat muttua hetkenä minä hyvänsä. Äänimaisemaan kuului säännöllisesti toistuva kova suhina, joka oli peräisin vuoren kraaterista.
Saarella on muutama pieni kylä ja nelisensataa asukasta. Hotelleja on useampia ja turisteja runsaasti, joskaan ei aikaisin keväällä.
Vuoren alarinteillä kasvaa pensaikkoa. Yläosa on paljasta laavahiekkaa.
Kylästä löytyi myös pieni puutarhaliike!
Saarella tehtiin kaksi patikkaretkeä, molemmat illalla, koska purkaukset näkyvät paremmin pimeässä. Ensin noustiin noin rinteen puoliväliin katselemaan Sciara del Fuocoa eli Tulivirtaa. Se on romahtanut osa tulivuoren seinämää.
Rinteillä kukki pieni pensas, Cistus incanus, kreetankistus. Erikoista, näin myös kistuksenloision Cytinus hypocisti, kasvin joka loisii tässä pensaassa. Kaikkea sitä onkin.
 |
| Sciara del Fuoco |
Täällä sai jo vähän esimakua purkauksista.
Seuraavana aamuna oli omaa aikaa tutustua saareen. Kiertelin rannoilla ja kylässä. Yritin vähän piirrelläkin maisemia. Lepuutusta, koska illalla odotti kiipeämisurakka.
Illan suussa lähdettiin tulivuorioppaan johdolla kipuamaan vuoren huipulle. Turisteja oli monta ryhmää pitkänä letkana. Nousu kestää pari tuntia, rauhassa mennään. Alhaalla oli ihan helle, mutta piti varautua siihen, että huipulla on illalla kylmä.
Rinne on tosi jyrkkä ja sitä mentiin pientä siksakkia.
Auringonlaskun aikaan saavuttiin kraaterin reunalle. Siihen istahdettiin syömään eväitä ja ihmettelemään sahua ja pauhua. Suorastaan geyrismäisen säännöllisesti purkautuva pikkukraateri piti aivan järkyttävää meteliä näin läheltä kuultuna. Siellä ei suinkaan ollut vain yksi purkausaukko, vaan monta ja ne olivat kaikki vähän erilaisia.
Täpinää ja ihastelua. Tosi hienoa, kun sääkin suosi näin hyvin. Aivan selkeää ja täysikuu taivaalla. En saanut kovin hyviä kuvia laavasta, oli jo niin pimeää.
Kuun loisteessa ja otsalamppujen valossa tultiin alas. Onnellisena nukkumaan, koska seuraavana aamuna oli hyvin aikaisin lähtö pois saarelta. Olipa mukavat kaksi päivää!
3 kommenttia:
Hyvänen aika, miten lähellä te olitte! Patikoimalla saa ihan toisenlaisen tuntuman, kun jostain bussista käsin.
Oudon näkönen kukka.
Vau mitä maisemia ja...En kyllä uskaltaisi noin lähelle.
Välillä teki kyllä mieli kysyä että eikö täällä satu mitään tapaturmia. Mutta kyllä sitä kummasti katsoo jalkoihinsa kun on iso pudotus vieressä. Ei ole onneksi korkean paikan kammoa.
Lähetä kommentti