Kaunis kesäinen viikonloppu vierähti nopsaan Euran Härkänummella Muinaisaikaan-tapahtumassa.
Jälleen kerran yleisö sai tuntumaa johonkin ei uuteen ja erilaiseen vaan vanhaan ja erilaiseen.
Minä toteutin viimekesäisen idean ja sidoin maton tai makuualustan osmankäämin lehdistä. Nyt kostutin talven yli säilytetyt kuivat lehdet punontakuntoon.
Hyvin yksinkertaista. Lehtinippu muodostaa aina yhden kerroksen ja narusidos yhdistää ne. Aika paksu nippu, jotta alustasta tulisi paksu ja pehmeä.
Välillä lehtiä piti kostuttaa lisää. Onneksi järvi oli lähellä.
Lopuksi letitin köyden, jolla maton saa sidottua rullaksi.
Siinä on viikonlopun työn tulos: kaksi metriä lehtimattoa. Jätesäkillinen lehtiä on yhä jätesäkillinen lehtiä, vähän eri muodossa vain. Muutaman nipun jätin esimerkkikappaleiksi. Miellyttävä materiaali!
Mikäs tälläisessä kauniissa ympäristössä oli ollessa. Valkolehdokitkin kukkivat runsaina.
Hei taas muinainen Eura, kunnes jälleen tapaamme!
6 kommenttia:
Kauniin ja myös houkuttelevan mukavan näköinen makuualusta!
Ooh, siellä jo lehdokit kukkii. Täällä vielä nupulla.
Valkolehdokista tuli lapsuus mieleen, kaunis ja tuoksuva kukka. Mielenkiintoisia nuo vanhat puhdetyöt, ennen osattiin tehdä taidolla, tarpeeseen. Kaisloista kudottiin meillä kotona eräänlaisia mattoja ja mitä kaikkea on käytetty patjojen täytteeksi. Kiva kokeilla ainakin kerran vanhan ajan juttuja. Irmeli
Oli kyllä hieno matto! T. Mia
Siinä sai taas moneen kertaan selittää mikä ero on kaislalla ja ruo'olla :) Eikä tämä edes ollut niistä kumpaakaan. On aina mukava nähdä, kun ihmiset innostuvat että tuollaistakin voi tehdä itse.
kerrassaan upea matto! muinaispäivät ovat ihan parhaita kesätapahtumia.
jäin miettimään viel, ovatko osmankäämin lehtien reunat teräviä kuivuttuaan?
mukavaista Jussia Sinulle!
Kiitos, mukavaa on ollutkin :) osmankäämi ei ole terävä kuivanakaan, kosteana se tuntuu mukavan kumimaiselta ja tuoksuu hyvältä.
Lähetä kommentti