viikon valopilkku 4/2018

Ihana aurinkoinen viikonloppu!

Jokkemaan valopilkkujen on tarkoitus olla pieniä piristysruiskeita talven pimeän keskellä. Kyllä se kesä sieltä tulee!

***

Mieli kääntyy jo vakavasti kevääseen. Aloitin istutushommat kylmäkäsittelyä tarvitsevista siemenistä. Sitä en tiedä olenko yhtään oikeaan aikaan liikkeellä, mutta jotain piti tehdä. Keräilin syksyllä Saksasta keikenlaista maahan pudonnutta: pyökin siemeniä, saksanpähkinöitä, tuijan siemeniä ja tunnistamattomia puita. Eiväthän nämä meillä talvesta selviä, mutta haluan vain kokeilla saanko ne itämään. Laitoin multaan ja jääkaappiin.

saksanpähkinä

Myös aika läjä puutarhakasveja, erilaisia siementäviä perennoja on tulossa. Niitä laitoin syksyllä ruukkuihin vajan seinustalle. Oi miten on hauska keväällä katsoa nouseeko sieltä mitään ja muistaako mitä kaikkea siellä on? Varmasti hidasta hommaa tuo siemenestä kasvatus, mutta jos ilmaiseksi saa uusia kasveja...

virkattu ja huovutettu liivi

Sammal tästä tulee mieleen.

Ensin virkkasin, siten huovutin ja lopulta värjäsin.

Sammaleenvihreän liivin.

Huovutetusta pinnasta tuli aika hauska. Sellainen eläväinen, epämääräinen ja muotopuoli.

Jätin tarkoituksella langat päättelemättä ja lisäsinkin hapsuja. Aukkoihin suunnittelin laittavani huovutettuja pompuloita.

Minulla on ollut pitkään tarjouksesta ostettua ihanan pehmeää luomuvillaa, mutta koska se on valkoista, se vaatii värjäyksen. Tällä kertaa päätin värjätä valmiin tuotteen.

Ensin vapaavirkkasin liivin käyttäen vähän mallina vanhaa liiviä. Muutin suunnitelmaa matkalla, koska arvelin hahtuvaisen langan huopuvan värjäyksessä. Teinkin jo heti alkuunsa isomman liivin ja huovutin sen suosiolla ensin. Sitten laikukas värjäys. Huovutin villapallosia ja mallailin niitä noihin aukkoihin, mutta eivät ne näyttäneet kovin kivoilta, joten se idea sai jäädä vähemmälle.

Kylläpä virkkaaminen oli taas mukavaa (sen neuleen jälkeen). Iso koukku, paksu lanka, eteni vauhdilla.

valopilkku2018/3

Blautopf

Valopilkku muistelee aurinkoista syyspäivää Etelä-Saksan Blaubeurenissa.

Blautopf on turkoosin värinen lähde, josta Blau-joki saa alkunsa karstikallioiden kupeessa. Myöhemmin näin joen toisen pään Ulmissa, jossa se yhtyy Tonavaan.

Blaubeuren

Ylhäällä rinteiden pyökkimetsissä on vaelluspolkuja.

Mäen laella bongasin tyräkin (tuo kuusenhavun näköinen). Kasvavat siis luonnonvaraisena siellä. Meillä tarhatyräkki on karkulainen puutarhoista. Sattui vaan silmään, kun juuri vähän aiemmin olin siirtänyt niitä omaan pihaan. Voi ilmeisesti levitä liikaakin, joten pidetään seurannassa.

ps. wikipedian mukaan lähteen sinisen värin aiheuttaa valon heijastuminen pienen pienistä kalkkikivihitusista, samaan tapaan siniseltä näyttää Islannin Blue Lagoon.

uusi pallotyyny

Otin joululomalla pienen ompeluprojektin. Katsoin mitä minulla on afrikkalaisista painokankaista muista ompeluista tilkkuja jäljellä ja mitä niistä saisi.

Ainakin pallotyyny piti päivittää. Alkuperäinen testiversio, retrobosoni, on sentään vuodelta 2013. No joskus tuo varsinaisen toteutus vähän kestää. Nyt on sitten yhdet tyhjät kuoret, kun vaihdoin täytteet tähän uuteen. Vanha viisikulmion kaavakin löytyi! Se oli kyllä suoranainen ihme.

Näissä kankaissa on usein hauskat kuviot, tuossakin on minusta greippi ja lusikka lautasella.

valopilkku2018/2

Liikaa lunta, pakenen todellisuutta.

***

Jokkemaan valopilkkujen on tarkoitus olla pieniä piristysruiskeita talven pimeän keskellä. Kyllä se kesä sieltä tulee!

9 vuotta!

No jösses! Yhdeksän vuotta tätä blogia on jo väkerretty.

Nyt nuo vuodet menee niin nopeasti ja muisti huononee, että ehkä on hyvä olla jokin arkisto.

Yritystä käsitöihin koko ajan on, mutta hitaammaksi käy ihminen.

Tulossa koruja ja huovutusta.

Onnitellaan itseänsä kukkasin. Nämä muhkeat daaliat kuvasin syksyllä Mainaun puutarhassa.

Kiitokset myös lukijoille! Olette tervetulleet Jokkemaahan myös jatkossa.

neulehyppy tuntemattomaan - parachutey

ssk, kbf, wyif! - GO!

Viime vuoden päräyttävin käsityö, joka aiheutti kylmää hikeä kuin laskuvarjohyppy konsanaan.

Niin kuin olen jo tässä viime vuoden mittaan mankunut: en pidä neulomisesta. Silti hyppäsin englanninkielisen neuleohjeen täysin tuntemattomaan maailmaan. Ja se on kyllä ihan Stephen Westin vika. Ostin kirjan Westknits Bestknits: Number 2 - Sweaters. Ne värit! Kummalliset mallit! Olisihan voinut toki imitoida niitä virkkaamalla, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Jospa lapsuuden mielikuva neulomisesta olisikin muutettavissa. No ei ollut. Pahuksen tylsää yhä. Voisin ihan hyvin vältellä sitä toiset neljäkymmentä vuotta.

Otin ensimmäiseksi kokeeksi mallin, joka näytti hyvin yksinkertaiselta, Parachutey. Ainaoikein-neuletta, levennyksiä, kavennuksia, ihan perusjuttuja. Siis huom! En todellakaan osaa tätä. Ensin piti kysyä äidiltä miten luodaan silmukat ja englanninkielisissä lyhenteissä turvauduin youtubeen. Joka kohdassa piti epäillä olenko ymmärtänyt oikein ja varmistella. Sain käyttöön jemmasta ohuempia lankoja, jotka eivät ole ihan parhaita virkkaukseen.

Oranssia lankaa oli ihan pakko saada, sen ostin. Ihan paras tehosteväri.

Ja lopulta ankaran puurtamisen jälkeen toppi valmistui. Koin kyllä kauhun hetkiä, kun otin sen mytyn pois pyöröpuikolta ja se oli tavattoman lyhyt ja leveä. Olin jo ihan varma, että olin tehnyt kuitenkin jotain pahasti väärin. Sitten aloin muistella, että eivätkös ne neulistit kostuta tekeleensä? Toppi vesisankoon ja johan venähti oikeaan mittaan! Puh!

Sitten seurasi nolo S. West -imitaatioyritelmä...

 Koska järjetön kirjavuus on ilomme.

Oli aika jännittävää se etu- ja takakappaleen yhdistäminen neulottaessa. Vaikka vapaavirkkauksessa se on aivan tavallista, että kappaleita yhdistellään, niin tästä en voinut yhtään sanoa meneekö sinne päinkään.

Takakappaleeseen halusin jotain aivan muuta väriä ja siihen ostin vyyhdin violettia. Se riitti juuri ja juuri. Tässä mallissa viehätti tuo taka-ja etuosan kontrasti.

Mikä ei kuulu kuvaan? Äh lumi tietysti! Sekin on minun inhokki ;) Tämä on ollut valmis jo jonkin aikaa, mutta sää- ja valo-olosuhteista johtuen kuvaaminen on viivästynyt. Ei nyt oikein voinut kesää odottaa, joten näillä mennään. Olisimpa saanut sen aikaisemmin valmiiksi, mutta kun ei vaan hotsittanut. Välillä tuli pitkiä taukoja. Haluaisin kaikesta huolimatta siitä kirjasta muitakin kivoja puseroita. Aaahg, joudun varmaan neulomaan lisää. Mikä malli, en voi päättää, monta vaihtoehtoa.  Mutta ensin pitää värjätä lankoja. Se on sentään kivaa.