Karvapohjasukset

Jokkemaan muinaistekniikkaosasto esittää, vielä näillä lumilla, taatusti lipsumattomat karvapohjasukset! Ei suksia tarvitse ostaa kaupasta, tarvitaan vain pätkä lautaa ja hirvi. Kaksi kättä ja taltta. Höylä.

Nämä sukset on veistetty omin kätösin ilman sähkötyökaluja muinaislöytöjä mukaillen ja pohjustettu hirven koipinahoilla. Sarvipiikkinen porkka katajavanteella ja raakanahkalla sidottuna on enemmän oman mielikuvituksen tulosta. Siihen en muista olevan mitään löytöjä malliksi. On sukset joskus vuosia sitten ollut minulla jalassakin ;) Nyt ne vain pölyttyvät kellarissa. Johtuu paljolti siitä, että en voi sietää mitään talviurheilua.

Oliko se tämä kuva tai sitten joku toinen, joka päätyi koulun historiakirjaankin? En muista... Kuten ei tullut töissä mieleen suksen osien nimitykset. Mikä olikaan päläs, olas, mäystin? Pyydän anteeksi, että kuvassa näkyy tuota tuhannesti kirottua valkoista töhnää. Vältän sen näyttämistä kaikin keinoin, yäk.

Kiiltoa pintaan banaanilla

Luonnonmukaista kasvien hoitoa. Suurilehtiset vehkat näyttävät keväisin aika pölyisiltä ja elottomilta. Suihkutus ja lehtien pyyhintä tekee jo hyvää mutta kiillotus saa ne sädehtimään. Kaupassa myytävät lehtikiiltosuihkeet ovat outoa tavaraa. En löytänyt putelista mitään selostetta siitä mitä se sisältää. Haju on kauhea ja päätä huimaa, jotain kauheaa myrkkyä ilmeisesti. Olin sattunut kuulemaan, että lehtiä voi pyyhkiä banaanin kuorella kiiltoa saadakseen. No ei kokeilu mitään maksa. Hinkasin siis lehtiä banaanin kuorella ja tulihan siitä kiiltoa ainakin vähäksi aikaa. Kävisiköhän jokin rasva, vaikka kookosöljy? Ettei vain haittaa jotenkin kasvin eloa? Kasvi onneksi hengittää lehden alapinnalta. Kokeilu omalla vastuulla ;)




Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvi

Jokkemaan huippis

No niin! Olipa operaatio! Tässä on samalla kokeiltu muutakin uutta kuin kuvaustekniikkaa. Päätin, että on ehkä parasta antaa asujen esiintyä luonnollisessa ympäristössään Jokkemaassa. Piti latailla uusi ohjelma uuteen koneeseen ja varmuuskopioida kuvia urakalla. Mutta asiaan. Aihe on t-paitatuunailu. Hiplasin kyllä kirja-alessa kirjoja aiheesta, mutta hyllyyn jäivät. Päätin selvitä aika tavalla omin päin. Tällaista sain aikaiseksi. Tarkoituksena oli käyttää kierrätyskeskuksesta hankituista t-paidoista joka pala, osa ja suikale mahdollisimman tarkkaan.


Jätti batiikkivärjätty paita on superhelppo tunika. Hihat pois ja kavennus. Reikiä koristeeksi, kerroksellista väriä (eivät erotu kuvassa). T-paitojen hihoista tuli päähine, sitä ei ole ommeltu mitenkään. Koska en pidä ompelusta, teen sitä mahdollisimman vähän. Saumat minimoidaan. Mitään ei kantata tai huolitella. Käytetään hyväksi valmiina olevat kaulukset ja helmat. Ihanaa kun trikoo ei purkaannu! nips nips.

Säärystimet ovat pitkähihaisen puseron hihat, ompelua vain koristeissa. Raitahuivi on alla olevan raitatunikan leikkauksessa "ylijäänyt" pala, ihana huitale. Sattui olemaan kierrätyskeskuksessa metrin pala mustavalkoista trikoota, siis ihan metritavarana. Tuo tuli vähän sattumalta mukaan kuvioihin :) Annan usein sattuman hoitaa yhdistelypuolen, näitä tässä nyt on käsillä ja näillä on pärjättävä.

Hihattimet suikaleista, saumat on jätetty päälle näkyviin, koska niistä ei ilman saumuria tule kuitenkaan siistit. If you can't beat them, join them. Kaulahuivi ja korut ovat paidoista leikatuista suikaleista, mutta nämä lisukkeet ajattelin esitellä tarkemmin myöhemmin erikseen. Niistä on vielä osa toteuttamatta ja epäilemättä ideoita tulee tehdessä taas lisää.

Tämä oranssi t-paita löytyi seuraavalla kerralla kierrätyskeskuksesta ja sopi minusta loistavasti teemaan :D "sirkus on tullut kaupunkiin" tai "pikku-kakkosen täti vetää överiksi" :DD Yhdistelymahdollisuudet ovat rajattomat. Leikkiä väreillä.

Hameenkin tein vaikka en edes pidä hameita. No joskus housujen päällä... Ompelin elämäni ensimmäistä kertaa resoria, muistaakseni. Tähän ostin ihan erikseen resoria vyötärökaitaleeksi. Miksi sitä ei ole minkään värisenä, tylsää. Resori olikin projektin kallein osa, arvioisin koko "malliston" hinnaksi korkeintaan 5 euroa, mutta trikoota on vielä jäljellä vaikka mihin. Suikalehame ei ole mikään uusi keksintö. Se esiintyy vaikkapa kirjassa Do Redo, konsten att slakta en tröja, mutta villaisena. Kuvissa ei juuri näy mitään yksityiskohtia (hyvä, toteaa suurpiirteinen ompelija), mutta jos haluatte nähdä jotain lähempää, voin yrittää ottaa uusia kuvia.

Sattui muuten niin hassusti, että kun Kävin Emmassa, siellä kuvattiin ilmeisesti Suomen huippumallia. Ainakin paikalla oli tv-kamerat ja salamavalot läiskyivät. Eihän Jokkemaassa voida jäädä toiseksi! JokkeVisio yhdisti kaksi formaattia: Muodin huipulle ja huippumalli. Ha-ha!

Afrikkalaista pronssia

Pidän kovasti eksoottisista koruista. Tässä on muutamia itse koottuja, osat on osteltu netistä tai messuilta. Nyt viikonloppuna 27. ja 28.3 2010 olisi Helmimessut Lahdessa, mutta en taida tällä kertaa mennä. On näitä vanhojakin varastoja pois käytettäväksi. Kun näin tuon yllä olevan vasemmanpuoleisen riipuksen, hätkähdin. Sehän on kuin vanha alla oleva tekemäni riipus metalliin valettuna, sama muoto. Kaulakorun nimi on "Simpukkala", koska sen on tarkoitus muistuttaa kalaa muodoltaan. Kaulakoru koostuu hamppunarusta, kaurisimpukoista ja pronssihelmistä. Pakkohan tuo riipus oli tilata! Otin sille toisen kaveriksi ja tein niistä korvakorut.

Rannekorujakin on tullut tehtyä, afrikkalaisia sand cast -helmiä. Vanhaa ja uutta tuotantoa. Näissä nyt ei ole paljon tekemistä, sen kun vain pujottaa helmet lankaan. Nämä lasihelmet ovat niin mukavan eläväisiä, eivät liian samanlaisia.

Lopuksi vielä muutama vanhempi kaulakoru "pronssikokoelmastani". Tuo käärmeriipus oli myös sellainen must have. Silloin tällöin vaan törmään Ebayssa johonkin aivan ohittamattomaan... Tai oikeastaan on turvallisempaa pysyä kokonaan pois sieltäkin ;)

Olen saanut viime päivinä tuhdin annoksen Afrikan taidetta, sillä kävin sekä taidegalleriassa että taidemuseossa, joissa oli esillä afrikkalaisia veistoksia ja nykytaidetta. Galerie Aspis, Bulevardi 5 esitti oikein kunnon pläjäyksen, mutta näyttely sulkeutuu jo 28.3.2010. Sen sijaan Emman Afrikan voima -näyttelyyn ehtii vielä! Se on auki 6.6.2010 asti.

http://www.emma.museum/nayttelyt/Afrikanvoima-kolmenakokulmaa.php

Oranssia, nyt!

NYT on oranssin aika! Tuli niin hyviä löytöjä kirppikseltä, erittäin psykedeelinen sieni-serviettiteline ja ihan vintaget kaakelitarrat. Vanhastaan löytyy hyllynreunusnauhaa ja peltitarjotinkokoelmaa. Eiköhän keittiö saa nyt lisää väriä! Kiitos peesaamisesta myös Hesarin Nyt-liitteelle :)

Ostin myös retrohenkeen sopivan Maija Isolan "Ibir"-pätkän. Aitoa 70-lukua sekin. Värikkäät kankaat ovat minun heikkous... Tämä ei nyt ollut käsityötä, piti aloittaa uusi sisustus-topic. Johan se vessaraportti oli sisustusesittelyä myös, mietin sitä jo silloin. Ehkä sitä tarvitaan, Jokkemaassa on aina sisustusbuumi.

Trikoosuikaleita, sur, sur

Olen jo vähän mainostanutkin, että työn alla on trikoota, t-paitakierrätystä. Olen yrittänyt ilman saumuria, siksakilla ommella kasaan yhtä sun toista trikoosta. Ei mitään ihmeellistä mallia, minun taidoilla, mutta ihmeen värikästä tietysti. Nyt alkaa olla valmista, mutta miten kuvat? Monet näyttävät kuvaavan peilin kautta vai onkohan odotettava pääsiäislomaa? Kaikenlaista silppua jää jäljelle, mutta onko sekään jätettä? Ei tietenkään! Pienistäkin suikaleista voi ideoida vaikka...

Green Fashion Freak (löytyy listaltani) näyttää mainostavan Kierrätystehdas-tapahtumaa 24.-25.4.2010, siellä olisi tuunauskilpailukin. En ole oikein kiinnostunut osallistumaan kilpailuihin, mutta tuolla tapahtumassa voisi kyllä käydä ihmettelemässä. Varmaan olisi paljon mielenkiintoista nähtävää.

http://www.kierratystehdas.fi/

Pökkövehkan uusi alku

Taas on se aika vuodesta, kun saa jännittää aikooko pökkövehka (Amorphophallus) kukkia vai ei? Se ei ole minulla vielä koskaan kukkinut, muistaakseni luin jostain että mukulan täytyy olla tietyn painoinen ennen kukkimista (oliko 300 g?). Kukka haisee hyvin voimakkaasti mädätyneeltä raadolta, joten se ei ole hyvä asia, ellei ole jotain eristysselliä kukkivalle kasville.

Lehtikin on komea näky! Ensin se on jokin saunavasta helvetistä ja sitten se aukeaa suureksi latvukseksi. Onhan tuo jo yli metrin korkea, vanhassakin kuvassa. Eli yllä olevissa kuvissa on edellisvuosien tilanne. Kasvi suurenee vuosi vuodelta. Lehti lakastuu talveksi.

Keväällä mukulasta alkaa uusi kasvu ja se on uskomattoman nopeaa. Poikasiakin mukulan kyljestä yleensä löytyy. Laitoin möhkäleen juuri multaan, koska kasvu oli käynnistynyt, mutta onko se kukka vai lehti... jännittävää. Kukka nimittäin tulee ensin, jos tulee. Kevät vehkaviidakossa on vauhdissa!

Crazykravatti 3: tyynyt

Kravateista saa luonnollisesti pyöreän tyynyn, eipä oikeastaan tarvitse kuin ommella niitä vieri viereen, ne ovat luonnostaan lähes sopivan muotoisia. Ja saa niistä tavallisia neliötilkkujakin. Kankaat ovat niin koristeellisia. Alla kirppikseltä ostettuun ristipistotyöhön yhdistettynä. Tässä olikin sitten vissiin kaikki minun vanhat kravattiompelukset arkiston kätköistä. Olisi uusiakin ideoita...

Aika idättää

Kierrettiimpä lähiseudun puutarhaliikkeet, viherkasvipuolella (kiitokset kuskille!). Onneksi ei ollut mitään houkutuksia, ei mitään erityistä ostettavaa. Hankin vain vihanneskrassin siemeniä, jotka eivät ole tuossa yllä olevassa "minikasvihuoneessa". Olisi kyllä ihana tilata ulkomailta taas kaikkia erikoisia siemeniä, mutta ei ole tilaa. Nyyh. Kuvassa on kierrätysmateriaaleista kasattu pikkuinen idätyskasvihuone. Pohja on styroksialusta (jauheliha), multa on munakennossa ja kantena on viinirypälerasia. Nimitikut on leikattu mehupurkeista. Tässä oli yhtenä keväänä minun värinokkosistutus. Värinokkonen itää niin nopeasti, että ei tullut hankaluuksia pienen multatilan kanssa. En istuttaisi tuohon kasvia, jonka itäminen kestää useita viikkoja. Riski, että se kuivahtaa vaarallisesti, olisi liian suuri. Krassin ja herneenversot laitan kasvamaan isompaan astiaan. Tai ei sitä krassin kasvatusalustaa voi sanoa astiaksi...

Huovan läpileikkaus

Nämä korut olivat niin vaikea kuvauskohde. Yritin monta kertaa, erilaisilla taustoilla. Siinä on siis kaulakoru, rannekoru, rintaneula, sormuksia ja korvikset. Kerroksellista ja leikeltyä huovutusta. Ranne- ja kaulakoru on tehty niin, että villan väliin on huovutettu palloja, joiden kohta on avattu veitsellä. Pienemmät korut on ommeltu kuivina aukileikatuista pallosista. Alla hieman yksityiskohtia. Mietin vielä lisäisinkö niihin pieniä lasihelmiä tai jotain kirjailua. Eivät ne oikastaan taida tarvita...

Ja inspiraatiotakin on taas haettu (siis käyty ideavarkaissa). Kävin katsomassa Galleria Norsussa korunäyttelyn, jännittäviä teoksia! Huomaan, että minua kiinnostaa yhä vähemmän sellaiset "taviskorut". Toteuttamiskelpoisin idea kotikonstein: koru värikynän pätkistä. Näyttely olikin auki viimeistä päivää, mutta tässä galleriassa kannattaa varmasti käydä uudestaankin.

http://www.norsu.info

Turistina Helmimeressä

Niin, siis tarvittiin uusia siemenhelmiä. Sekin oli hyvä syy mennä Tampereelle. Toinen hyvä syy oli H. R. Giger ja Alien taidemuseossa. Synkistelyä museossa ja sitten pulikointia vihreässä Helmimeressä. Helmikaupat ovat ihania! Paljon hypisteltävää värikästä pikkutavaraa.


Kauppakierros: Matkalla Helmimereen törmäsin hauskaan kierrätyshenkiseen kauppaan Forget-Me-Not. Ostin tuollaisen elukkapussukan (kuva alla), jonka on tehnyt Planet Ida. Ihana kangas! Kauppa povasi huonoa kirppiskierrokselle, koska kaikki värikkäät retrovaatteet näyttivät olevan jo siellä. Taustalla söpöä paperia ja hamppunaruja maailmankaupasta. Kehräsaaressa onkin monta käymisen arvoista käsityöpuotia.


Radiokirppikseltä löytyikin vain pussukallinen jämälankoja, mutta ihan kelpo löytö sekin. Muilla kirppiksillä tuli vesiperä. Sitten sattui vielä olemaan käsityömessutkin Tamperetalossa, loistava päätös turistikierrokselle, vaikka sieltä ei oikeastaan mitään mukaan tarttunut. Mutta niin siinä vain kävi, että edellisen postauksen pilvikorvikset ovat pitkälti Tampereen tavarataivaasta.

Linkkejä:

http://www.tampere.fi/taidemuseo.html

http://www.helmimeri.net/

http://www.forgetmenot.fi/

http://planetida.blogspot.com/

http://www.maailmankaupat.fi/maailmankaupat/kaupat/tasajako.html

Teemakoru maaliskuu 2010

Helmetin maaliskuun teema oli oikein kiehtova "Troposfääristä avaruuteen - ilmiöt ja eliöt". Tähän voisi keksiä vaikka mitä, mutta ajanpuutteen takia ja raketin kantoaineen loputtua heti alkuunsa, virkkasin iloiset pilvenveikot. Aurinko paistaa ja vettä sataa, taitaa tulla kesä! (kumpa tulisikin, pian) Piti tietysti taas ostaa uusia siemenhelmiä, onneksi sattui matka ihan helmimereen ;)

Niin, ja piti vielä sanomani, että on ilmeisesti vaikea tehdä kivoja virkattuja korvakoruja. Minulla on kirja "Crochet Jewellery" ja minusta kaikki korvakorut siinä on ihan kauheita. Yritin kuitenkin vaikka ei ollutkaan mitään hyvää esimerkkiä.

Tarzanin vessa: yksityiskohtia

Kierrätyskeskus tarjosi taas muutamia yksityiskohtia kylppärin sisustukseen. Leopardikuvioinen pyyhe, bambumatto ja selattavaksi piirustusopas "The Cats in Action". Näin piirrät raidat ja pilkut :) No, minä ehdin jo maalata hyllykön pilkulliseksi ihan ilman opasta. Muistaakseni minulle on joskus esitelty tätä kirjaa ja sen hienoja kissakuvia. Nyt on omakin! Kreegah, Tarzan tykkää! Pyyhe kyllä voisi olla värikkäämpi...

Uusia pinnanmuotoja

Huovutuksen pintapajan satoa viikon takaa (ja kas, tänäkin viikonloppuna on huovutettu): testipaloja erilaisista huovan pinnanmuodoista. Yritin keksiä erilaisia möykkyjä huovan pintaan. Kurssilaisten joukossa eniten hupia herättivät nuo silkkipallurat, joita oli aivan pakko tökkiä sormella (toinen kuva ylhäältä) eli panic button. Värikkäät kerrokselliset huopapalloset upottuivat villaan ja muuttuivat muuten vain koruiksi, tässä vasta raaka-ainekuvaa. Koruja on ollut niin kästtämättömän vaikea kuvata, että niistä ei vielä ole kelvollista kuvaa.

Lohikäärmeen kuolema

Kevät etenee ja talven jälkiä viidakossa pitää tarkastella. Taas minä selitän poistuneista kasveista... tämä onkin vähän erikoistapaus, tämä lohikäärmevehka Dracunculus vulgaris. Ihastuin siihen täysillä kasvitieteellisessä puutarhassa ja en säästänyt voimiani kasvin etsimisessä. Siitä tuli "unelmien kasvi", kasvi, joka on pakko saada, maksoi mitä maksoi. Ei sen löytäminen niin kovin vaikeaa ollut, puutarhat kyllä myyvät sen mukuloita.

Oma kasvini ei kyllä sitten ollut ollenkaan niin hieno kuin yllä oleva pusikko kasvitieteellisessä. Se oli pieni rimpula, jonka punkit söivät hetkessä. Yritin pari kertaa uudestaan, mutta nyt päätin luovuttaa ja heitin mukulanlopun roskiin. Minulla se ei vain kasvanut sisällä hyvin. Olen kuullut, että se menestyy pihalla lämpimässä paikassa kesän ainakin. Lehdet ovat minusta kauniit, mutta kovin paljon kehrääjäpunkkien suosiossa. Ei enää lohikäärmeitä täällä...

Samalla luovuin toisesta vehkan mukulasta, liskovehkasta Typhonium venosum (syn. Sauromatum venosum), jolla oli koko ajan sama ongelma, ne kirotut punkit. Kasvutapa näkyy alla huonohkosta kuvasta, mukulasta nousee yksi varsi, jonka päässä on yksi iso lehti. Hauskat kasvit, mutta eivät sitten sopineet minun hoitooni. Hoito ei sinänsä ole kovin vaikeaa. Keväällä kuivillaan talvehtiva mukula alkaa kasvaa ja saattaa kukkia aivan paljaaltaan, ilman multaakin. Mukula istutetaan multaan (ei syvälle) ja lehdet kasvavat. Loppukesästä kasvi lakastuu ja vain mukula jää taas talveksi jäljelle. Jos lunttaan Koti kukkii -kirjasta vähän lisätietoja, niin liskovehka viihtyy puolivarjoisella ikkunalla, kasvun aikaan multa pidetään tasaisen kosteana. Kukkahan on aika hurja ilmestys ja haisee mädäntyneelle. Minulla ei ollut missään vaiheessa kukkaa riesana. Ja jäihän minulle vielä iso pökkövehka! Pitäisikin tarkastaa miten Typhonium giganteum on talvehtinut, sekin saattaa olla mädäntynyt :(

Kukkakuvia löytyy näistä linkeistä:
http://www.aroid.org/genera/speciespage.php?genus=dracunculus&species=vulgaris

http://www.aroid.org/genera/speciespage.php?genus=typhonium&species=venosum

Yksinäinen kirahvi

Olipa kerran yksinäinen kirahvi. -Lähden Jokkemaahan, se päätti. Jokkemaassa ruoho on aina vihreää.

Kirahvi käveli ja käveli yksin ja sitten se saapui perille Jokkemaahan. -Mitä minulle tapahtuu? Se ihmetteli. Minulle kasvaa kynnet ja raitoja. Nyt olen todella omituinen kirahvi! Mutta, tuollahan on jotain muuta raidallista, ihan niin kuin minä!

Hei, kuka sinä olet? kysyi kirahvi. -Olen Sputnik, se toinen raidallinen sanoi. -Ollaanko kavereita? kysyi kirahvi. -Ollaan vaan, sanoi Sputnik. Sen pituinen se.

Kuten huomaatte, ainekirjoitus ei ollut minun lempilajeja koulussa :). Keksin kuitenkin käyttöä irtonaisille leluosille. Tämä on Jokkemaan versio amigurumista... Sputnik sen sijaan on ohje Taito-lehden numerosta 3/2009. Oli ihan pakko ostaa lehti sen takia. Mutta niinhän siinä kävi, että ohjeesta ei saanut mitään tolkkua (grrr) ja tein sitten oman pään mukaan. Noita kun virkkaisi toosi pieniä, saisi älyttömän hauskan korun. Ja mitähän voisi liittää muoviseen dinosauruksen päähän?

Nyt kiireesti huovuttamaan, kurssi jatkuu!

Värikoodatut materiaalit

Kas, olen taas keräillyt materiaaleja kierrätyskeskuksesta. Kokosinkin niitä nyt yhteen parilta kerralta, mutta jokin värikoodaus siinä aina on mukana. Tulee jotain tiettyjä värejä hamstrattua. Kuten esimerkiksi turkoosia/vihreää (villapaitoja huovutukseen), pinkkiä (koruiksi ainakin) ja violettia (ompeluun). Kylläpä jo tekisikin mieli ommella jotain, t-paidat tuunaukseen. Mutta ensin huovutukset alta pois.