Vanhat härvelit

Perinnekäsityötäkö? Syksyn kursseihin sopivia löytöjä kirppikseltä. Karstat (vähän ruosteessa, haittaako?) ja vyyhdinpuu tai kai sillä on tarkoitus keriä lanka vyyhdiltä kerälle. Alla vihreä villahuopa. Siis kehräyskurssi tulossa. Värttinät on, villaa on, nyt karstatkin on.

Puinen kirjailukehys, sehän käy vaikka taulunkehykseksi vaikka kylläkin ajattelin, että vihreään huopaan voisi kirjailla jotain. Ja lopuksi pussillinen olkia. Joulu tulee kohta ja himmeliä voisi olla tarvis :). Tämähän on kuin jostain kotiseutumuseosta konsanaan. Harmi kun se "luovaa käsinkirjailua" kurssi meni päällekkäin. Joskus toiste sitten.

Taas jakaannutaan

Kasvirintamalla on aika tapahtumaköyhää. Tuossahan ovat kasvaa tohottaneet koko kesän. Kohta on laiteltava vähän talvikuntoon kukkaikkunoita. Jotkut kasvit kuitenkin aloittavat typerästi kasvamaan syksyllä, taitavat olla eteläisen pallonpuoliskon kasveja. Jotenkin ne haistavat, että jossain todella kaukana on nyt kevät. Esimerkiksi kesän lehdetönnä ollut Oxalis carnosa teki lehtiä, ensimmäisenä "onnenapilan". Normaalisti siinä on vain kolme lehdykkää. Toivotan hänelle onnea kasvuun päivien lyhetessä.

Nämä sipulit eli Ornithogalum caudatum (false sea onion, pregnant onion) ryhtyivät poikimaan urakalla. Plumps, plumps, pieniä poikasia putkahtelee sipuleiden kyljistä. Hassuja ovat.

Jipii, helmiä!

Kaksi kurssia takana, kuusi edessä. Viikonloppu meni lasihelmiä tehden. Niistä uusista ei ole kuvia, tulevat uunista päästyään postissa perässä. Vanhassa omatekemien helmien varastossa alkoikin jo pohja paistaa (kuvassa). Edellisen kerran olen päässyt helmikursille vuonna 2006, tai silloin olen ainakin viimeksi tehnyt muistiinpanoja. Jippii, lisää lasihelmiä! Huomenna taas tilkkuja. Mitäs on ohjelmassa? Jaa, farkkuja. Kivaa!

Housut koristautuu

Vihreät pökät jotenkin kaipasivat jotain ja jotain tuli. Maalasin kuvioita pensselillä kankaalle painoväreillä ja leikkasin kuviot, reunat on siksakattu, sitten aplikoin käsin housuihin. Olisi ollut liian hankalaa ommella lahkeisiin koneella. Kuvioiden reunojen on tarkoitus rispaantua. Housut kierrätyskeskuksesta (30 senttiä).

Tilkut alussa

Raportti kurssin alkumetreiltä: Vanhat tekstiilit tilkkutöiksi -kurssi pääsi siis alkuun ja silkkipaidat pitäisi saada verhon muotoon. Kokeilin leikkausalustaa, mutta en kyllä rupea sellaista kotiin ostamaan, saksillakin pärjää.

Kokeilin myös paperikaaviotekniikkaa, joka oli aivan hullun hommaa. Ei näin. Tuleehan siitä säännöllistä, mutta kun en halua säännöllistä. Se oli lyhyt kokeilu. Pidetään mielessä jotain pientä tarkkaa piperrystä varten. Kursseilla on hyvä kokeilla uusia juttuja ja sitten voi miettiä tarvitseeko niitä kotiinkin hankkia vain mennäänkö mieluummin vanhaa rataa.

Indigokurssilla vihreää

Ja violettia! Kun ensin oli saatu aikaan indigolla sinistä, seuraavana päivänä lankoja laitettiin punaiseen kokenilliin ja kellertävään paatsamakuoreen. Tulos : violettia ja vihreää. Oikein hauskaa! Onnistui huovutusvillakin ja mukavan värikirjon viikonlopun aikana ehti sekoittaa. Kokeilin estoja eli batiikkisidoksia lankaan, koska täytyihän minun saada sininen ja vihreä samaan lankaan, tietysti. Eiköhän sieltä löydy ne "swamp princess" -sävyt eikä tarvitsekaan ryhtyä taas lankoja ostamaan, jee! Jos en käytä karstavillaa huovutukseen, niin kehräyskurssilla sitten. Kaikki kyllä sopii jotenkin johonkin.

Indigokurssilla sinistä

Yksi kurssi takana, seitsemän edessä. Viikonloppuna värjättiin sinistä ja vihreää, indigolla ja kasviväreillä. Tai kaupan jauheilla, mutta siksi kuulemma ehtikin tosi paljon. En olekaan koskaan aikaisemmin päässyt aikataulusyistä kasvivärjäyskurssille. Sain nähdä omin silmin indigon ihmeen, sen kun keltaisena liemessä oleva lanka muuttuu hapen vaikutuksesta siniseksi. Oli se todella ihmeellistä. Käytin pois kierrätyskeskuksesta hamstratut valkoiset villalangat ja pengoin huovutusvarastoista pätkän karstavillaa. Erilaisia sinisiä siitä tuli iso läjä.

Teetä ja pottua = värjäystä

Innostuin vähän harjoittelemaan värjäystä ennen kurssia. Ja näin Handmadehipun ohjeen linopainannasta. Voi, mitäs materiaaleja minulla on? On valkoista pellavaa, josta pitäisi saada toisen väristä. On käytettyjä teepusseja. On perunoita. No niin, siis värjäämään. Kangas kattilaan teepussien kanssa, suolaakin siihen vähän tarvittiin (ohjetta löytyy netistä nimellä teevärjäys, Colorian sivullakin oli jotain). Ja sitten se pottu! Perunapainanta sai tehdä linopainannan korvikkeen. En olekaan ennen syönyt leimasimen kaivertamisesta tulevia kappaleita :) Myös perunapainantaa löytyy monesta blogista, huomasin. En nyt viitsinyt erikseen ostaa mitään materiaaleja, nämä löytyivät kotoa ja loput menevät kompostiin.

Kukka ei ole suinkaan perunasta kaiverrettu vaan minulla oli sellainen puinen painolaatta, museokaupasta muinoin ostettu. Perunasta kaiversin vain todella yksinkertaiset kuviot, otin mallia muutamasta koristani. Mustaa kangaspainopastaa käytin kuvioiden painamiseen, töpöttelin värin ensin leimasimeen. Näille kankaille voisi olla käyttöä tilkkukurssilla. Jos siihen asti ehtii...

Sulka on pop

Kylläpä ilahduin kun Outsapop kertoi, että sulat ja simpukat ovat oikein muotia. Siis muuallakin kuin Jokkemaassa, jossa ne ovat aina parasta mitä maailma voi tarjota. En liitä jutun kuvaa tähän mutta totean, että siinä korussa jo vähän yritystä ;) väri vaan on väärä. Olin jo ehtinyt ennakoida ja postiluukusta lopsahteli tiheään tahtiin netistä tilattuja koristuksia, etenkin alla oleva "Swamp princess" -potpurri sai aikaan idearyöpyn. Tahtoo virkata, mutta ei kerkeä, ei millään. Koristeeksi liitettävät materiaalit odottavat jo valmiina.

Ja onneksi on mukavia ihmisiä, jotka omistavat lintuja ja jaksavat nyppiä sulkia minulle talteen. Undulaateissa ja papukaijoissa on tosi hienoja värejä! Näitä on jo koruihin käytettykin.

Viimeksi Ötzi-näyttelyn avajaisissa pääsin pukeutumaan höyhenhienouksiin, niin perusteellisesti, että yksi mies kysyi mihin intiaaniheimoon kuulun. Eikö muka muut ihmiset saa käyttää sulkia? Kuten itse tekemiäni alla olevia luu- ja sulkakorviksia? Yritin selittää että ihan itse tehtyjä nämä vain ovat. Korvikset ovat nappimallia. Luuläpyskän takana on tavallinen korvispohja.

Ja sitten vielä niitä simpukoita. Näitä kun yhdistää sulkiin... Kaunista! Tässä vaihteeksi värjättynä.

Ötzin veitsi nro 1

Seuraavaksi Ötzin varusteista on esittelyssä kiviveitsi ja niinestä punottu tuppi. Tämä on ollut minulla jo vuosia ja nyt vasta kun keskustelimme punoksesta tarkemmin, huomasin minäkin, että se on reunastaan hiukan "väärin" punottu ja aika harva muutenkin. Kiviterän olen ostanut muistaakseni joltain myyjältä amerikkalaiselta Flintknappers.com :ilta, mutta nyt en saanut yhteyttä sivustoon. Terä on serttiä (chert). Olen kiinnittänyt sen luuvarteen pihkaliimalla ja jännesidoksella. Ötzin veitsessä on puukahva.

Tuppi numero kaksi valmistui juuri ja pääsee esittelyyn pian. Harjoittelua selvästi tarvitaan. Onneksi kirjoista löytyy hyviä kaaviokuvia tupen punoksesta.

Ideavarkaissa - tilkkublogeja

Quiltedcupcake


Vielä yksi tilkkuihin liittyvä ideavarkaus. Kävin vilkuilemassa vähän tilkkublogeja. Tuo ompelukone on on kyllä ihan mahtava! Ehkä kuitenkin pitäisi ostaa kierrätyskeskuksesta jokin värikäs retrokone, vaikka se ei toimisikaan, siitä tulisi mahtava koriste. Pöytätilan puute estää nämä hankeet, tai on estänyt tähän asti. Samassa blogissa oli myös ympyriäisempää tilkkuilua tai ehkä tuo on aplikaatio (vrt. simpukkatalon lasi-ikkuna).

Koska pidän enemmän käsin ompelusta kuin koneella ompelusta, voisi tehdä neuloille sievän kotelon. Ohje löytyy kellyrachel.com little-letter-needle-book-tutorial Kylläpä tilkkublogeissa on paljon ohjeita kaikenmoiseen.


Tilkkublogeja sitten on miljoonatsiljoonaa ja niiden paljous vähän lannisti. Fibermaniasta pidin minun silmään sointuvien värien takia. Eikä ole liian säännöllistä.


Mutta paras löytö oli Spiritcloth (kuva alla). Aivan taidetta, pidän resuisesta kerroksellisuudesta ja harmonisesta värimaailmasta. Suosittelen, erittäin kaunista kirjontaa myös.

Löysin myös portaalin, vai miksi niitä sanotaan, paikan, johon on koottu tilkkublogeja http://www.quiltinggallery.com/


Huh, jokohan riitäisi! Tilkkukurssi siis alkoi tänään ja muut kurssit pamahtavat kalenteriin hetikohta, savityöt jo huomenna. Ääk, olen kahdeksalla eri kurssilla, enimmillään viitenä päivänä viikossa. Taitaa jäädä blogin päivitys vähälle. Tai on kuitenkin innoissaan raportoitava edistymisestä :) Ja suollettava inspiraatiopostauksia, halusitte tai ette. Valmista on ehkä vasta ennen joulua.

Ideavarkaissa arkkitehtuurin maailmassa

Lähde: Dezeen.com
Lainaus sivulta: Spanish architect Alejandro Munoz Miranda’s kindergarten in Granada is designed for children up to three years old and has windows in rainbow colours.

Motiivi - tilkkukurssi varkaudet jatkuvat. Ihania väritiloja! Nämä pistivät silmään, koska kierrätysmateriaalitilkkutyökurssilla haluaisin tehdä Kaffe Fassettin lasimaalausverhon (Jewel Squares), ensimmäisestä kirjasta "Tilkkutöitä". Ja valo sitten siivilöityisi hienosti ja värikkäästi verhon läpi (mikä valo, talvella?) Oli pakko ottaa alla oleva kuvakin siitä kirjasta, koska Kaffen nettisivulla oli niin huonot kuvat, mies panostaa selvästi enemmän kirjoihin. (kaffefassett.com ) Enemmän vihreän sävyisenä minulle kuitenkin. Vähemmän rubiinia ja enemmän smaragdia, kiitos.

Lasimaaluksista puheen ollen otin mukaan arkkitehtuurin maailmasta myös tämän ihmeellisen rakennuksen, The Nautilus House. On se hienoa, että jossain päin maailmaa tehdään muutakin kuin laatikoita. Voi kun joskus pääsisi kokeilemaan tuollaista, millainen se on käytännössä. Kyllähän pyöreät tilkut olisivat hienompia kuin kulmikkaat.

Lähde: Beautifullife.info

Lainaus sivulta: This amazing house was build in 2006 by Arquitectura Orgánica. A young couple with two children from Mexico City who after living in a conventional home wanted to change to one integrated to nature. The goal of this project was to make it feel like an internal inhabitant of a snail, like a mollusk moving from one chamber to another, like a symbiotic dweller of a huge fossil maternal cloister.

Nuolenkärkiä Ötzin aikalaisille

Nyt kun Ötzi-näyttely on avattu, tavarat vitriineissä ja vihreät jäätikköjuomat siemailtu, voisi esittää muutaman kuvan nuolien valmistusprosessista. Ostin kivitekniikan taitajalta kauniita nuolenkärkiä, suuremmat reunimmaiset ovat piikiveä ja valkeat keskellä kvartsia. Jos haluatte tietää miten niitä tehdään, teidän täytyy mennä Espoon kaupunginmuseon työnäytökseen katsomaan.



Otin käyttöön keväällä kerätyt kanukan varret, nyt olivat kuivaneet ja juhannusgrillissä suoristetut (en hukkaa hetkeäkään, aina jotain näprätään). Varren päähän sahataan sitten lovi kärkeä varten. Osa jäi kyllä vähän naftiksi, olisi saanut olla syvempikin. Sitten kärki liimataan kiinni itse tehdyllä pihkaliimalla (rumalla ja kokkareisella sellaisella, plääh). Liiman päälle laitoin vielä jännesidoksen. Sulituksesta tässä ei olekaan kuvia. Nämä ovat tosiaan sellaisia "paikallisia", koska keräsin sulat työmatkalla meren rannalta. Raaka-aineet eivät kyllä olleet ihan oikeaa lajia, ei tainnut olla täällä valkoposkihanhia kivikaudella :D