kesä jatkuu?

Ah, miten ihania päiviä tässä on ollutkaan! Helteen loppuminen on saanut luonnonkin toipumaan. Tekee niin mieli ulkona puuhailla, että olen katsastellut pihan kallion reunoja. Siellä olisi paljon kunnostettavaa ja uusia haasteita. Paljon unhoon jääneitä heinittyneitä ja puolivillejä istutuksia, jotka ovat levinneet ja sinnitelleet kuka mitenkin. Pääasiassa kaikissa penkeissä kasvaa kalliokieloa, päivänliljaa ja loputtomasti vuorenkilpeä. Tylsää. Tahdon monipuolisuutta.

Idea: Metsäpuutarha!

Yhdestä penkistä kaivoin nuutuneet vuorenkilvet pois ja siirsin toisaalle.

Idea on aivan alkuvaiheessa, mutta menin se mielessäni Maatiainen ry:n taimipäivään vierailulle ja hankin sieltä rohtosormustinkukan, keltasauramon, amurinkärsäkallan ja isotähtiputken. Meni oikeastaan ihan vaistolla, mutta kun jälkikäteen googlasin, pitäisi olla ihan ok. Ovat itsekseen lisääntyviä ja leviäviä. Kaivoin toisaalta pihasta myös jotain kellokukkaa, ehkä varsankelloa. Sitten kun laitetaan vielä jotain sipuleita ja ehkä maanpeitettä, niin siinä olisi alku.

Ai niin, heräteostoksena tuli myös kuunliljan siemeniä. Niistäpä luin että itävät huonosti. Innostuin vain kun pussin kyljessä luki, että kylvetään syksyllä. Onkohan niissä sama kuin akileijoissa, että ei voi tietää millaisia siementaimista tulee? Akileijoja pihalla on ja heittelen niiden siemeniä syksyisin sinne tänne. Kuten myös varjoliljan ja kirjopikarililjan siemeniä.

Toisesta alennusmyynnistä ostin komboksi keltavuokon, kevätlinnunherneen, balkaninvuokon ja kivikkokilkan. Tuo on vaan luonnostaan aika kuiva kalliomäki ja täytyisi varmaan enemmän kivikkokasvien suuntaan pyrkiä. Tyyliin kallioketo ja kuiva keto. Ehkä niittysiemensekoituksia? En ole vielä tarkemmin tutustunut aiheeseen, mutta minulle metsäpuutarha tuo mieleen "helppohoitoisen" itseohjautuvan pitkälti luonnonkasveihin perustuvan alueen, jossa ei ole selvää rajaa istutetulla ja luonnollisella. Täytyy lainata joku kirja. Tulevana talvena on aikaa lueskella metsäpuutarhan perusteita.

Käsitöitä ei siis malteta kovin paljoa harrastaa. Punontamateriaali osmankäämeistä voin raportoida, että ne kuivuivat ihan mukavasti vaikka piti lopulta tuoda ne sisälle, kun tuli sadepäiviä ja yökosteutta. Säilytysongelmaankin keksin ratkaisun. Koska kysessä tavallaan on kuitu, tuli mieleen sen kiertäminen vyyhdille. Kun lehdissä oli vielä vähän joustoa ja kosteutta jäljellä, kieräytin ne itsensä ympärille. Nyt ne vievät puolet vähemmän tilaa.