Piti keksiä jotain käyttöä pitkään kaapissa lojuneelle hahtuvalangalle (sain niin halvalla...). Värikään ei ollut oikein sopiva, vaikka vihreä olikin. Asiaa haudottuani virkkasin lopulta suurella koukulla moninkertaisesta langasta saniaismaisen reuhakkeen, johon on yhdistetty muutakin hahtuvaa, kimallekuitua ja erilaisia villalankoja. Jotkin huopuivat, jotkin eivät. Ensimmäisessä kuvassa virkkuu on menossa huovutukseen. Siinä näkyy myös parhaiten haarainen rakenne. Huovutuksen tein käsin heittelemällä (en sitten millään antaisi niin hauskaa hommaa miellekään koneelle). Rönsyävän roikaleen voi kietoa kaulaansa enemmän tai vähemmän riippumaan.
7 kommenttia:
Oikein kiva!
Ooo! Tää näyttää tosi kivalta. On varmasti hauska kaulassa. Olen katsellut noita muitakin vapaavirkkausjuttujasi ja ne on todella hauskoja ja mielenkiintoisia. =)
Kiitos. Kuinka monta huivia ihminen muka tarvitsee? Niitä on vain niin helppo tehdä kun haluaa kokeilla jotain tekniikkaa.
Aivan ihana! Käsinheittelemällähuovutettu -osio sai mielenkiinnon heräämään.. osaisinkohan minäkin.(?!) Tosin noin ihanan väristä lankaa minun kaapissani ei asu!
Tässä tapauksessa käsin heitteleminen on helppoa, koska työ on jo kasassa, virkattuna. Muuten joutuu vähän rullaamaan ensin. Sitten otetaan ja ruvetaan mäiskimään pöytää vasten. Huopuu nopeasti.
Poikkesin taas blogiisi.Saniaishuivi on hauska ja mielenkiintoinen.Pitääpä kokeilla!
Huivin tekeminen ei ole vaikeaa, ketjusilmukoita ja kiinteitä silmukoita vain. Aika iso kyllä piti tehdä, koska se kutistuu huovuttaessa.
Lähetä kommentti