Leijonia ja kissoja

Koruja egyptinpastasta -kurssi sai minut tietysti syventymään pyhien kissojen maailmaan muinaisen Egyptin tapaan.

Egytinpasta on "savimassa", johon on sekoitettu soodaa. Valkoinen hyhmä kuivuvien helmien pinnalla on soodaa, joka poltossa muodostaa lasituksen helmen pinnnalle. Muista seosainesta riippuu millainen väri tulee.

Minä tein turkooseja ja vihreitä helmiä.

Kasasin turkooseista leijonanpäistä ja muista lisukkeista kaulakorun. Värit ovat vaalean vihreä, turkoosi, malakiitti, eebenpuu, pronssi ja luunvalkoinen.

Edessä on nokkoslankaan pujoteltu helmitupsu.

Iso skarabee on ostettu kirppikseltä.

Egyptinpastahelmissä on kaunis krakeloitunut pinta.

Tein toisen korun, kissakorun, ostohelmistä. Lähinnä erilaisia kivi- ja savihelmiä.

Tämän korun värit ovat mudanruskea ja vedenvihreä.

Korut sopeutuvatkin taas aivan täydellisesti ympäristöönsä.

Onneksi tähän korutelineasiaan on tullut helpotusta, siitä lisää myöhemmin.

On minulla niille sopiva säilytysrasiakin, karamellirasia Egyptistä.

Asiaa sivuaa tämä vuosikausia vanha teemuki, jonka olen maalannut posliininmaalauskurssilla.

Toisella puolella on egyptiläinen leijona ja toisella puolella kissa.

Mukin nimi on MIU-MAU

Syy nimeen selviää, kun tutkitaan hieroglyfisanakirjaa.

Kissa on nimttäin muinaisegyptiksi miu ja leijona on maai, jos tuosta nyt suoraan translitteroi.

Ompas tuo hieroglyfien kirjoitustaito päässyt ruostumaan...