Ei oikein kiinnosta myöskään se "itämainen kylpyläharmonia" vaan minun kylppärissä pitää seisoa yhdellä jalalla puupaalun päällä, kiivetä narutikkaita ja hyppiä skorpionien yli ja sitten EHKÄ pääsee suihkuun. Täällä voitaisiin hyvin kuvata seuraava kausi Selviytyjiä ;) Muuten edellinen wcpaperiteline näytti tältä. Kokeilin voiko verkkopaidasta tehdä kassin ja hyvinkin voi.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Tarzanin vessa, osa 2: paprut
lauantai 30. tammikuuta 2010
Tarzanin vessa, osa 1: alkulaukaus
Oli siis kylpyhuonesaneereus tiedossa... Olenkin aina halunnut tehdä itse kylpyhuoneen, yleensä ne ovat niiin mitäänsanomattomia laitoksia. Oi, ajattelin, lopultakin oma Hundertwasser kylppäri, jossa ei ole yhtään suora linjaa! Jos et tunne Hundertwasserin vessaa, kannattaa googlata kuvia sanoilla Hundertwasser+toilet, niin tiedät mitä tarkoitan. En rupea nyysimään tähän kuvaa jostain netistä.
Arvatkaapa onnistuiko suunnitelma? Ei sinne päinkään! Minä toivoin että kylppäri tehdään vain vesieristykseen asti ja minä saan näpertää loput. Tämä sai tietysti tulen suihkimaan remonttireiskojen nenästä. Ei kukaan asiaan vihkiytymätön saan astua jalallaan keskeneräiseen huoneeseen ja mitä tarkastajakin sanoisi. No #%& sanoin minä ja jouduin muuttamaan suunnitelmat heti alkuunsa. Ei tule Hundertwasseria kuin julisteeksi ja tyyliksi vaihtui "Tarzanin puumaja", joka kyllä sopii hyvin muun asunnon tyyliin. Kauhean väännön jälkeen sain puhuttua melkein kaikki kaakelit pois seinistä. Ei viidakossa voi olla valkoista kaakelia. En ymmärrä yhtään tätä kaakelikuutio-villitystä... mikä siinä kaakelissa muka niin hienoa on? Seinissä on siis suurimaksi osaksi maalia, joten seinän väriä on luojan kiitos helppo vaihtaa, kun siltä sattuu tuntumaan (tai maalata puita ja lintuja tai jotain).
Jotain omaakin sain! Päätin jo aluksi myös sen, että teen itse lavuaarin (ei valkoista). Ujuttauduin työväenopistoon Suuri ruukku -kurssille ja tein siis kulhomallisen lavuaarin, sekä ison läjän kukkaruukkuja, mutta se on toinen tarina. Olisin varmasti tehnyt vessanpöntönkin, jos se vain olisi mahdollista. Olin erittäin yllättynyt kun remonttimiehet suostuivat sentään tämän asentamaan. Vähän siinä tuli säätöä ja en saanut haluamaani hanaa, mutta lopputulos ei ollut täysin epätoivottava. Pöytälevy on Ikean leikkuulauta, koska se sattui olemaan sopivaa kokoa. Tämä härveli maksoi siis ehkä maksimissaan 50 euroa (ilman hanaa, en tiedä mitä se maksoi). Ylimääräistä tuskaa aiheutti vanha mosaiikkityö, koska olin vähän unohtanut sen ja siis myös unohdin antaa kalusteasentajalle sen mitat. Jouduin aika tavalla sahailemaan, että se ujuttautui paikalleen. Se on tehty kaverien remonttijätteistä, puulevystä ja jostain laastinjämästä. Onneksi minun kaverit tietävät, että ilahdun kovin kaikenlaista kivistä ja palikoista :) Olisi kyllä ollut älyttömän hauskaa tehdä mosaikkiseinää...
Tänään illalla sattuukin tulemaan telkusta elokuva Medicine man, jossa seikkaillaan Amazonilla ja josta saa varmaan hyviä vinkkejä vessaan. Tarkoitus on, että sillä näyttäisi siltä, että jokin viidakkoretkikunta on joutunut rakentamaan leirin kaikenlaisesta sälästä mitä paikalta löytyy ja mitä nyt sattuu mukana olemaan. Huonon kuvanhan pienessä ja pimeässä tilassa saa otettua, mutta tässä se valmistunut osa on:
Arvatkaapa onnistuiko suunnitelma? Ei sinne päinkään! Minä toivoin että kylppäri tehdään vain vesieristykseen asti ja minä saan näpertää loput. Tämä sai tietysti tulen suihkimaan remonttireiskojen nenästä. Ei kukaan asiaan vihkiytymätön saan astua jalallaan keskeneräiseen huoneeseen ja mitä tarkastajakin sanoisi. No #%& sanoin minä ja jouduin muuttamaan suunnitelmat heti alkuunsa. Ei tule Hundertwasseria kuin julisteeksi ja tyyliksi vaihtui "Tarzanin puumaja", joka kyllä sopii hyvin muun asunnon tyyliin. Kauhean väännön jälkeen sain puhuttua melkein kaikki kaakelit pois seinistä. Ei viidakossa voi olla valkoista kaakelia. En ymmärrä yhtään tätä kaakelikuutio-villitystä... mikä siinä kaakelissa muka niin hienoa on? Seinissä on siis suurimaksi osaksi maalia, joten seinän väriä on luojan kiitos helppo vaihtaa, kun siltä sattuu tuntumaan (tai maalata puita ja lintuja tai jotain).
Jotain omaakin sain! Päätin jo aluksi myös sen, että teen itse lavuaarin (ei valkoista). Ujuttauduin työväenopistoon Suuri ruukku -kurssille ja tein siis kulhomallisen lavuaarin, sekä ison läjän kukkaruukkuja, mutta se on toinen tarina. Olisin varmasti tehnyt vessanpöntönkin, jos se vain olisi mahdollista. Olin erittäin yllättynyt kun remonttimiehet suostuivat sentään tämän asentamaan. Vähän siinä tuli säätöä ja en saanut haluamaani hanaa, mutta lopputulos ei ollut täysin epätoivottava. Pöytälevy on Ikean leikkuulauta, koska se sattui olemaan sopivaa kokoa. Tämä härveli maksoi siis ehkä maksimissaan 50 euroa (ilman hanaa, en tiedä mitä se maksoi). Ylimääräistä tuskaa aiheutti vanha mosaiikkityö, koska olin vähän unohtanut sen ja siis myös unohdin antaa kalusteasentajalle sen mitat. Jouduin aika tavalla sahailemaan, että se ujuttautui paikalleen. Se on tehty kaverien remonttijätteistä, puulevystä ja jostain laastinjämästä. Onneksi minun kaverit tietävät, että ilahdun kovin kaikenlaista kivistä ja palikoista :) Olisi kyllä ollut älyttömän hauskaa tehdä mosaikkiseinää...
Tänään illalla sattuukin tulemaan telkusta elokuva Medicine man, jossa seikkaillaan Amazonilla ja josta saa varmaan hyviä vinkkejä vessaan. Tarkoitus on, että sillä näyttäisi siltä, että jokin viidakkoretkikunta on joutunut rakentamaan leirin kaikenlaisesta sälästä mitä paikalta löytyy ja mitä nyt sattuu mukana olemaan. Huonon kuvanhan pienessä ja pimeässä tilassa saa otettua, mutta tässä se valmistunut osa on:
perjantai 29. tammikuuta 2010
Tilkkuja: pikainen hirvityyny
Muistelen tässä viikonlopun aluksi vähän vanhoja: Tämä oli niitä kertoja kun homma meni putkeen. Löysin kirppikseltä valmiiksi leikattuja hienoja retro tai jopa vintage tilkkuja JA toiselta pöydältä väreihin sopivan ristipistotyön, joka oli vielä sopivaa kokoa. Tyynynpäällys oli valmis varmasti tunnissa kotiin palattua. Tämä on jo liian helppoa.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Kierros kierrätyskeskuksessa, taas
Käsityöblogeissahan tuntuu olevan tapana hehkuttaa uusia löytöjä. En oikein tiedä kannattaako minun esitellä kaikkea mitä kirppikseltä tai kierrätyskeskuksesta kotiin raahaan, en paljon muuta ehtisi tekemäänkään. Tässä kuitenkin kokeeksi tämänpäiväiset: Ensin Marimekon pollapaita (vaihtelua raitoihin) ja t-paitoja. T-paidat ovat ihan vain käsityötarvikkeiksi.

Sitten askartelutarvikkeita ilmaistorilta: vihreää silkkipaperia, jotain muovisapluunoita ja kierrätyspaperikirjelehtiö. Pienen virkkuukoukunkin ostin (koru tulossa).
Lopuksi violettia muovia. En periaatteesta pidä muovista, mutta näille ajattelin olevan käyttöä askartelussa. Hammarplastin kulhoon laitoin samantien liisterit likoon. Hassussa neliapilan muotoisessa rasiassa lukee pohjassa "Vaasan", joten se on kaiketi jokin piparipurkki. En ole sattunut kaupassa sellaista huomaamaan. Eiköhän siihen majoitu jotain askartelutarvikkeita ;)
Vihreitä huopahapsuja
Minulle tuli mieleen tuon Lumikuningatarkorun hapsuista vanhat vihreät huovutukset ja nappasin niistä kuvia. Niissä kun on minun lemppareita: vihreää, hapsuja ja lamppuhelmiä. Niitä itse tehtyjä, joiden takia kurssille oli päästävä...
Hattu on ihan lusmuhuovutus ja ommeltu huopalevystä (taitettu kahtia). Ohje oli kirjasta, mutta en muistakaan mistä, luulin että minulla on se kirja, vaan eipäs ollutkaan. Stressaan aina sen hattutukin kanssa, että ei tule sopivaa. Nyt ei ainakaan tarvinnut pelätä sitä. Tein sitten myöhemmin oman hattutukin kurssilla, minulla kun on todistetusti kauhean pieni pää. Samaan sarjaan kuuluu myös pitkä takki.
Kassi on sentään huovutettu ihan kunnolla muovikaavan avulla ja hapsut, sanka ja läppä ovat yhtä kappaletta. Tuossa alla siis näkyy, miksi halusin tehdä itse lasihelmet riittävän isolla reiällä.
perjantai 22. tammikuuta 2010
Teemakoru tammikuu 2010
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Kierrätyspunontaa
Voi mähnä! Sain juuri tietää, että kuun lopun kurssi "Tuohitekniikkaa uusilla materiaaleilla" on peruuntunut vähäisen osallistujamäärän takia. Eipä ole ensimmäinen kerta kun minulle käy näin. Nythän esimerkiksi "romukorut" tuntuvat olevan suosittuja, mutta vuosia sitten olin ainoa paikalle vaivaantunut ;)
Toisaalta mietin, että kannattaako sinne oikeastaan mennä, olen kuitenkin vähän jo aloitellut omin päiten, muun muassa korin ja tabletit mehupurkeista. Nämäkin jo vuosia vanhat.


Olin ajatellut tehdä ainakin jotain koruja, kuten tämä karkkipaperiranneke (ohje netissä). Eipä sitten muuta kuin materiaalia hankkimaan ja karkkia syömään! Onnistuuhan tuo itsekin, ilman kurssia. Etsitään netistä lisää ohjeita ja ostetaan kurssirahoilla jokin kiva kirja.
Rannekkeen ohje: http://www.cutoutandkeep.net/projects/wrapper_bracelet_2
Toisaalta mietin, että kannattaako sinne oikeastaan mennä, olen kuitenkin vähän jo aloitellut omin päiten, muun muassa korin ja tabletit mehupurkeista. Nämäkin jo vuosia vanhat.
Olin ajatellut tehdä ainakin jotain koruja, kuten tämä karkkipaperiranneke (ohje netissä). Eipä sitten muuta kuin materiaalia hankkimaan ja karkkia syömään! Onnistuuhan tuo itsekin, ilman kurssia. Etsitään netistä lisää ohjeita ja ostetaan kurssirahoilla jokin kiva kirja.

Täkkitakki
Näin jo aikaa sitten Ylen Kirppis-ohjelmassa tosi kivan takin, joka tehtiin vanhasta peitosta. Päätinkin tehdä sellaisen, jos vaan sopiva peitto tulee vastaan. Lopultakin viime syksynä tärppäsi! Tosi hyvä peitto kierrätyskeskuksesta. Nuo vetskarit ja kanttinauhat maksoivat paljon enemmän kuin peitto! Etsin käsityölehdestä mahdollisimman yksinkertaisen ohjeen, koska olen tosi huono ompelemaan. Kyllä siitä ihan käytettävä takki tuli, ei kylläkään niin hieno kuin telkkarissa. Taskuissa on tyynyliinasta leikatut kukka-aplikaatiot.
Ohje on Ylen sivulla: http://kirppis.yle.fi/node/272
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Ympyröitä siemenhelmistä
Näin taas netissä surffaillessani kivan kaulakorun. En tiennyt millä tekniikalla se on tehty ja surffailin vähän lisää. Asia ratkesi ja halusin kokeilla samanlaista. En tiedä onko tällä suomeksi nimeä, koska en ole siemenhelmien kanssa juuri puuhaillut, mutta englanniksi se on circular brick stitch. Tälläinen siitä tuli ja joulusta loppiaiseen teko kesti. Olin ensin vähän huolestunut, koska siemenhelmeni ovat kaikki vähän eri laatuja ja kokoja, mutta ei se haitannut, niitä voi ihan hyvin yhdistää näköjään. Tämä on ModPop:


Rannekorunkin sain tehtyä. Ympyrät on ommeltu ihan tavalliseen housunkauluskuminauhaan, joten rengas on joustava. Siksi ympyrät ovat suomumaisesti lomittain.

http://www.beadwrangler.com/samplers/brickstitch3/bk3.htm
http://www.whimbeads.com/cart.asp?pg=classroom-freeform_peyote
Rannekorunkin sain tehtyä. Ympyrät on ommeltu ihan tavalliseen housunkauluskuminauhaan, joten rengas on joustava. Siksi ympyrät ovat suomumaisesti lomittain.
Sormuskin voisi olla kiva, mutta nyt tuo alkoi jo vähän kyllästyttää. Mietin koko ajan, että miksi kierrän ympyrää kun voisin mennä mihin vaan. Eli eiköhän freeform peyote tule vielä kokeiltua, luulen että se olisi mukavampaa puuhaa. Alkuperäisen korun on tehnyt ymmärtääkseni Leslie Rogalski, kuva on esim. tuolla:
Ja tekniikkaneuvoja voi katsoa täältä:
http://www.beadwrangler.com/samplers/brickstitch3/bk3.htm
http://www.whimbeads.com/cart.asp?pg=classroom-freeform_peyote
perjantai 15. tammikuuta 2010
Blogilistakin onnistui lopulta!
Epätoivo iski jo, koska en vain saanut lisättyä blogilista-gadgettia. En voinut ymmärtää miksi voin tehdä linkkilistan mutta en blogilistaa? Kokeilin kaikenlaisia internetasetuksia sun muuta nippeliä ja päivitystä, ei toimi... no, nyt se sitten yhtäkkiä toimikin...onko Bloggerissa jotain häröjä vai olenko se vain minä? Olen kyllä hyvä häröilemään.
Kiva kuitenkin kerätä yhteen itselleenkin muistiin mukavan oloisia blogeja. Ja tuntui ihan nololta, kun ei voinut laittaa näkösälle muiden blogeja.
Kiva kuitenkin kerätä yhteen itselleenkin muistiin mukavan oloisia blogeja. Ja tuntui ihan nololta, kun ei voinut laittaa näkösälle muiden blogeja.
Tee se itse: Pikkuinen nahkavene
Tässä pieni muinaistarina vuodelta 2004, paikkana on Kierikkikeskus Yli-Iissä. Kuvien copyright LM. Jokkemaassa asuu kivikautinen heimo, joka on tosi nössö. Se tulee ulos vain kauniilla ilmalla ja vaatii hotellissa kaksi untuvatyynyä. Kierikkikeskuksen muinaistekniikkaviikolla saatiin kuitenkin aikaan pieni nahkavene eli coracle. Näin sen valmistus etenee:
Rantahiekkaan on tökitty pystyyn soikion muotoon pitkiä pajukeppejä, jotka on taivutettu vastakkain ja sidottu nahkahihnoilla. Vene on tässä siis pohja ylöspäin. Veneeseen punotaan pohja ja reunavahvike.
Kehikko nyhdetään irti maasta ja reunan punosta vahvistetaan.
Otetaan yksi kokonainen tuore hirvennahka (tai lehmännahka tai käyhän muovipressukin) ja kiristetään se kehikkoon karvapuoli sisäänpäin. Karvan poistaminen ei ole välttämätöntä, mutta tekisi veneestä kyllä kevyemmän. Nahka sidotaan kiinni kehikon rakenteeseen. Kokeilin tässä tuollaista, että jätin tukipuut pitkiksi ja pujotin nahkan niihin. Sen voi myös kääntää reunan yli sisäpuolle ehjänäkin.
Kaiken muun hirvestä voikin sitten käyttää johonkin muuhun, mutta jännelankaa tarvitaan, sillä hirveen on pitänyt puhkoa muutama reikä, että se on saatu hengiltä. Reiät pitää tikata umpeen tai veneelle käy pian huonosti vesillä. Reikäkohdan voi vielä tiivistää pihkaliimalla.
Sitten vain melomaan! Tässä vene vesillä heti tuoreeltaan. Nahka kuivaa ja kiristyy kehikkoon, jos venettä säilytetään kuivassa paikassa. Eikä jonkinlainen rasvaus tai tervaus varmasti olisi pahitteeksi. Sään armoilla käsittelemätön nahka mätänee pikapuoliin.
http://www.kierikki.fi/
Asiaan liittyviä linkkejä:
http://www.kierikki.fi/
Voi, en löytänyt kuvaa Kuralan kylämäen arkeologisen kokeiluverstaan tekemästä oikein hienosta nahkaveneestä....
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Dyykattua kangasta

Uskomatonta! Vein juuri roskia ja joku oli kaiketi tyhjentänyt kellarikomeron, ehkä huoltoyhtiö...Ihmettelin kun säiliö oli täynnä pahvilaatikoita, kasseja ja pusseja, joissa oli selvästi siistisi pakattuna jotain. Kankaita! Retrokankaita, isoja kappaleita kaupan tärkissä, käyttämättömiä. Pellavapyyhkeitä ja vaikka mitä! Pakko oli dyykata, otin siitä neljä muovikassillista kankaita. Nyt on millä mällätä. Siellä oli kaikennäköistä, joka olisi kyllä minusta kuulunut kierrätyskeskukseen, ei roskiin. Valitan, pimeä kännykuva, hienot värit ei näy.
Tilkkuja: optiset neliöt
Taas on mallina Kaffe Fasset. Se mies osaa käyttä värejä! Jos muistan oikein, malli on optiset neliöt tai liippaa ainakin läheltä. Tämä antoi odottaa itseään, sillä sopivaa kangasta ei sattunut vastaan. Lopulta kierrätyskeskuksessa oli värikkään raidallista, luultavasti eteläamerikkalaista raitakangasta palanen, joka oli juuri täydellinen. Ostin vielä kirppikseltä repun, jossa oli samantapaista kangasta, leikkasin sen irti ja lopultakin oli tarpeeksi väriä yhteen tyynyyn. Tämä on siis kokonaan kierrätyskankaista.
Ja löysin juuri samaan sarjaan sopivan virkkausmallin netistä. Tämä on aivan mahtava väripläjäys myös. Pitäisiköhän tilata Babetten ohje? Vaikka johan tuo kuva tietysti riittäisi, neliöitähän siinä vaan on...

Ohje on täältä: http://www.interweavestore.com/Crochet/Patterns/Babette-Blanket.html
lauantai 9. tammikuuta 2010
Ostin vihreitä vetoketjuja...
Tässä vielä joitain vanhempia nappikoruja:
Lopuksi vielä perusnappirivistöä, rannerengas ja kaulapanta joustavassa kuminauhassa.
Ei ihan niin vapaasti virkattua: muffinssit
Yksi käsityö "on hold" oli jo pitkään ollut virkatut leivonnaiset. Asia oli muhinut pitkälti sopivien lankojen puutteessa. Limen vihreä ei ole ihan paras pullan väri. Bongasin kuitenkin lankakaupan alekorista täydelliset strösselit (Regia Pompom ja Brazilia glitter, pinkkinä). Juoksin pää kolmantena jalkana kotiin ja pyöräytin saman tien elämäni ensimmäiset muffinssit. Ne eivät ole ihan vapaata virkkausta, sillä minulla oli mallina virkatun muffinssin kuva, ei kuitenkaan mitään silmukkaohjetta. Ei nyt sentään noin yksinkertaiseen tarvitse...
Eipä mennyt montaa päivää, kun Strömsössä virkattiin muffinsseja! Olin ehtinyt juuri ensin! (Tämä on taas takauma)
Niihin löytyy suomenkielinen ohje: http://olotila.yle.fi/sisallot/perhe-ja-koti/virkatut-muffinit-silmanruokaa-herkkusuille
Nuo minun muffinssit on tehty kahdesta kappaleesta yhdistämällä. Kokeilin ensin kaventaa kuten Strömsön ohjeessa, mutta tulos oli kovin ruma. Minulta ei jostain syystä kavennus oikein tunnu onnistuvan. Täytyy kuitenkin sanoa, että jos virkkauksessa joutuu ompelemaan, on minusta epäonnistunut. Ihan kuin huovutuksessakin.
Jos muut virkatut ruuat kiinnostaa ja ohjeita kaipaat, voin suositella linkkiä http://www.crochetpatterncentral.com/ (food)
Sieltä löytyy mitä vaan appelsiinimarmeladista öylättiin. Tai siis loppuuhan niiltä aakkoset jo z:aan. Haaste! Virkkaa jotain ääkkösiä! Vaikka määrättömästi mämmiä tai överisti öylättiä. Tähän ei ulkomaalainen taivu.
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Lamppulasihelmiä Marsista
Tuo edellinen postaus oli niin harmaa, että äkkiä lisää väriä tänne!
Minulla on ollut suuri ilo olla Lea Swantzin lamppulasihelmikurssilla muutamia kertoja. Nyt en ole moneen vuoteen päässyt, koska kurssit ovat olleet niin täyteen buukattuja ja se ottaa kuuppaan. Menin kurssille, koska kaupan helmissä on ihan liian pienet reiät (ja muutenkin ne ovat tylsiä ja tavallisia). Halusin käyttää helmiä huopatöissä. Huovassa pitää olla hapsuja ja tupsuja kuten virkkauksessa pitää olla nirkkoja ja hapsuissa pitää olla helmiä. Aloin siis kurssilla heti ensi alkuun vaatia paksumpia puikkoja ja onneksi Lea ystävällisesti toi niitäkin. Lea raukka yritti opettaa kuinka tehdään pyöreä pallomainen lasihelmi, mutta minä sanoin siihen vain yhym (tarkoittaa: ei toivoakaan! Minä mitään pyöreitä...) Nypyt ovat minun alaani ja ne riittävät minulle. Haluaisin kyllä kovasti jatkaa helmien tekoa ja tehdä jotain vapaamuotoista, joka venyy, valuu, pyörteilee, kasvaa, sojottaa ja vaihtaa väriä. Alla näkyykin muutamia ensimmäisiä lasihelmiäni. Ensimmäisen korun nimi on Mars hyökkää! Nuo lamppulasihelmien välissä olevat limemelonihelmet ovat kaupan antia.


Toinen koru on Lasivillaa. Lamppulasia huopanarussa.
Ps. Jos joku tietää pääkaupunkiseudulla tai edes jossain lähimailla (vieläkö Lahdessa?) paikan, jossa helmiä voisi tehdä, pliiiis, kertokaa.
Minulla on ollut suuri ilo olla Lea Swantzin lamppulasihelmikurssilla muutamia kertoja. Nyt en ole moneen vuoteen päässyt, koska kurssit ovat olleet niin täyteen buukattuja ja se ottaa kuuppaan. Menin kurssille, koska kaupan helmissä on ihan liian pienet reiät (ja muutenkin ne ovat tylsiä ja tavallisia). Halusin käyttää helmiä huopatöissä. Huovassa pitää olla hapsuja ja tupsuja kuten virkkauksessa pitää olla nirkkoja ja hapsuissa pitää olla helmiä. Aloin siis kurssilla heti ensi alkuun vaatia paksumpia puikkoja ja onneksi Lea ystävällisesti toi niitäkin. Lea raukka yritti opettaa kuinka tehdään pyöreä pallomainen lasihelmi, mutta minä sanoin siihen vain yhym (tarkoittaa: ei toivoakaan! Minä mitään pyöreitä...) Nypyt ovat minun alaani ja ne riittävät minulle. Haluaisin kyllä kovasti jatkaa helmien tekoa ja tehdä jotain vapaamuotoista, joka venyy, valuu, pyörteilee, kasvaa, sojottaa ja vaihtaa väriä. Alla näkyykin muutamia ensimmäisiä lasihelmiäni. Ensimmäisen korun nimi on Mars hyökkää! Nuo lamppulasihelmien välissä olevat limemelonihelmet ovat kaupan antia.
Toinen koru on Lasivillaa. Lamppulasia huopanarussa.
Ps. Jos joku tietää pääkaupunkiseudulla tai edes jossain lähimailla (vieläkö Lahdessa?) paikan, jossa helmiä voisi tehdä, pliiiis, kertokaa.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Huovutus: Siperia opettaa
Ensin anteeksipyyntö, nyt tulee lumikuva ja sitten vielä huonoja salamavalokuvia, mutta katsokaa äkkiä ja kääntäkää sitten sivua. Minun huovutukset kun on tehty ajalla ennen digikameroita... eli olen huovuttanut jo pitkään, yli kymmenen vuotta. Nykyisin vähemmän, koska kahlaan jo kainaloitani myöten huopatuotteissa. Löytyy mitä vaan vaatetta ja sisustustuotetta. Yritän saada otettua kuvia niistä värikkäämmistäkin mutta ensin luonnollista linjaa eli Jokkemaan huovutuksen "esihistoriaa".
Joskus hyvin hyvin harvoin Jokkemaasta lähtee retkikunta päiväntasaajan pohjoispuolelle ja silloin pitää varustautua hyvin. Kuvassa voi juuri ja juuri erottaa huovutetun takin, jonka esikuva on jagushka. Olen ottanut sen kaavan vanhasta Siperianäyttelyn esitteestä (Annantalo 1995). Koristeet ovat obinugrilaisia ornamentteja, alkuaan poronnahasta leikattuja. Takissa on sarvinapit ja helmikoristeita. Koristeaiheita löytyy kirjoista U.T. Sirelius: Ostjakkien ja Vogulien tuohi- ja nahkakoristeita ja uudemmasta Maija-Liisa Seppälän Ornamentteja ommellen, päällikeompelua ja intarsiaa obinugrilaisten ornamenttien pohjalta. Kuvassa on ehkä vähän tavoiteltu vanhaa U.T. Sireliuksen valokuvaa jousella ampuvasta tytöstä (Iso Karhu, Arkistokuvia etäisten kielisukulaistemme asuinsijoilta, sivu 153).
Kuvassa on myös melkein ensimmäisiäni huopatöitä, kassi ja töppöset, joissa koristeaihe on Hvitträskin kalliomaalauksesta. On siellä myös säärystimet ja säärisiteet. Muinaistekniikkaa kuvassa on hirvenkoipinahalla pohjatut sukset, suksisauva ja jousi. Hirvennahkainen nuoliviini on selässä piilossa. Tähän aiheeseen voidaan vielä palata, kun löydän kuvat poroturkista...


Käytin samoja ornamentteja myös säilytyspussukoiden tai -säkkien koristeluun. Ylempi "kuivana" ommeltu intarsiakuvio on tietääkseni karhu. Alemmat kuviot ovat huovutettua intarsiaa. Säkeissä on käyetty myös poronnahkaa ja pellavakangasta, koristeena erilaisia helmiä. Näissäpä on hyvä säilytellä käsitötuotteita.


Käytin samoja ornamentteja myös säilytyspussukoiden tai -säkkien koristeluun. Ylempi "kuivana" ommeltu intarsiakuvio on tietääkseni karhu. Alemmat kuviot ovat huovutettua intarsiaa. Säkeissä on käyetty myös poronnahkaa ja pellavakangasta, koristeena erilaisia helmiä. Näissäpä on hyvä säilytellä käsitötuotteita.
Takkikuva on otettu Sommelo ry:n järjestämässä Hiiden hirven hiihto -tapahtumassa, mutta älkää kuvitelko että minä hiihtäisin. Tökötän vain kömpelösti sukset jalassa :)
lauantai 2. tammikuuta 2010
Vapaasti virkattua: surrealistinen hartiahuivi
perjantai 1. tammikuuta 2010
Pimeyden karkoitusta
Bussikortti vaihtoi väriä. Ja Jokkemaahan kannattaa kaikkea vihreää. Tein uudelle kortille sävysävyyn perukkeen, jolla sen voi kiinnittää kassiin. Siinä on puuvillanauhaan letitetty pimeässä loistavia muovitähtiä ja glittertähtiä. Jokohan bussikuski huomaisi pimeällä pysäkillä värjöttelevän kulkijan? Koska tällä voi pysäyttää ohikulkevan joukkoliikenteen, sen nimi on tietysti Showstopper. (Ja on minulla heijastimiakin joka lähtöön). Tähtösistä riitti vielä korvakoruiksikin.
Alkutalven 2009 innostuksen aihe oli pimeässä loistavat korut. Haalin kierrätyskeskuksesta kaikenlaista loistavaa tilpehööriä ja ostin helmiä ja tein vielä itsekin Fimosta. Vasta muutamia on ehtinyt valmiiksi asti, mutta kyllähän tätä pimeää vielä riittää :( Tässä heijastin, jossa on pimeässä loistava kissa ja muovieläinkorvikset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)