Ohut/paksu

Harjottelin taas kehräystä, epätasapaksua lankaa. Tulihan siihen ohuita ja paksuja kohtia, mutta ehkä niiden pitäisi olla harvemmassa? No, sitten virkatessa näkee... Oikeastaan villa olisi kauniimpaa kertaamattomana.

Parhaita kohtia villassa olivat nämä turkoosi/jade/ruskea sävyt. Pitäisköhän lisätä vihreän joukkoon vaihtelun vuoksi enemmän ruskeaa?

Jahuu, nyt mennään sata lasissa eli jonkun ihmeen kautta on ilmaantunut sata lukijaa. Tietääkö tämä arvontaa? Mitäs varastoista löytyisi ;)

Vanhaa puuta

Jatketaan vähän tunnustusten merkeissä: Asioita joista pidän, tai siis tavaroita... Ai kun pidän vanhoista puuesineistä, etenkin sellaisista joissa näkyy työn jälki, ei liian viimeistellyistä. Kesällä löytyi kirppikseltä mm nämä: kulho ja suolalintu. Olettekos nähneet tuollaista suolapurkkia? Minä en ollut ennenkuin ostin yhden pienen museokaupasta. Sitten tiesinkin heti kirppiksellä mikä tuo on. Olisi siellä kyllä vielä suolaakin sisällä... vihje, vihje. Puinen pää on irrotettava tulppa.

Kesällä oli niin helppo kuvata, tai ainakin valoa riitti. Mutta tänään onneksi paistaa pitkästä aikaa viikonloppuna! Pitää rientää kuvaamaan rästissä olevia valmiita käsitöitä!

Vihreä tunnustus

Kiitokset teille miukuli ja Peikko ! Sain ältsyn hienon vihreän tunnustuksen ja yritänkin olla mahdollisimman "versatile" tulevaisuudessa(kin). Minä pidän monipuolisuudesta, ei saa jäädä junnaamaan paikalleen, mutta vihreästä täällä ei päästä eroon, sen vannon. Pitäisi "tunnustaa" seitsemän asiaa, se on aika vaikeaa, mutta yritän. Menee helposti vain luetteloiksi asioista, joista en pidä. Yhdistän tähän vähän lapsuushaastetta, joka kierteli viime vuoden lopulla.

1. Kun olin pieni, en asunut Suomessa. Haluaisin vieläkin asua lähempänä palmuja, mutta muuttaminen on niin vaivalloista. Voisi olla mukava asua autiolla saarella, jossa ei olisi yhtään ihmisiä.

2. Minusta piti tulla isona gepardi. Gepardi on maailman kaunein asia. Tavallinen kotikissa on hyvä kakkonen. En voi pitää kissaa, koska matkustan niin paljon.

3. En muista milloin olen viimeksi uinut. Vesi on ihan liian kylmää ja märkää.

4. En pidä musiikista (tämä aina jostain syystä hämmästyttää ihmisiä). En omista edes radiota. Musiikkia on ihan liian paljon kaikkialla, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Mitä vikaa on hiljaisuudessa? Kotonakin joutuu usein olemaan korvatulpat korvissa, aina naapurit metelöi. Kumma kyllä, pidän kovasti musiikkivideoista, niitä voi tosin joutua katsomman ilman ääntä.

5. Olen päättänyt opetella seisomaan käsilläni, ennen kuin täytän 50. Olen näköjään aloittanut harjoittelun jo 60-luvulla. Se tuntuu olevan siitä kummallista, että menee paremmin, kun on välillä taukoa.



6. Pelkään julkista esiintymistä niin paljon, että en voi edes käydä teatterissa. Olen aivan kauhuissani niiden ihmisparkojen takia, jotka joutuvat olemaan lavalla. Ei voi katsoa. Live-musiikki on tietysti tuplapainajainen, vrt. kohta 4.

7. Mittautin juuri huvikseni marketissa rasvaprosenttini. Se oli 21.

Eli yhteenvetona voi sanoa, että olen tyytyväinen kun saan kaikessa rauhassa puuhailla omia juttujani.

Pitikö tämä toisiaan antaa eteenpäin viidelletoista? Se on aika paljon, en ole viime aikoina ehtinyt juurikaan etsiä uusia blogeja, mutta monimuotoisuuden ja vihreyden hengessä annan tunnustuksen eteenpäin tällä kertaa viherkasviblogeille, joita onkin kovin vähän. Mukava kun jotkin kuitenkin jaksavat kirjoitella hoito-ohjeita kasveille. On siellä käsitöitäkin joukossa. Olkaa hyvät:

viidakkokirjeet
Inkun Ihanat Kasvit
kolmannen kerroksen viidakko
Palasia nirpun elämästä
puutarhakuulumisia
aaponchili

Vapaasti virkattua: viherhiukkanen

No laitetaan nyt tämä kukkaro, vaikka muutakin on jonossa. Olipa kiva tehdä, pitää varmaan virkata lisääkin!

Tekniikka: vapaavirkkaus, ohje: ei ole, materiaalit: huopapalloja ja puuvillalankaa. Koko on lähes käsiväskyn luokkaa, joten olkahihnakin löytyy. Kehyksestä ei mennyt läpi kuin kovin ohut neula. Olisin mielelläni ommellut kiinni vähän paksummalla langalla. Olin vielä jotenkin kiinni vanhassa ja tein pussin kahdesta puoliskosta vaikka oikeasti vapaavirkkauksella voisi tehdä ilman saumoja. Seuraavaksi sitten. Takapuolella on yksi huopapintakokeilukappale. Noista kaikista möykyistä ja kikkaroista minulle tulee mieleen jokin viherlevä.

ps. palaan tunnustuksiin paremmalla ajalla vaikka viikonloppuna.

Jokkemaa testaa: oliivin vihreää

Ryhdytään purkamaan värjäyssumaa. Ensinnäkin piti saada väriä kahteen kierrätyskeskuksesta ostettuun valkoiseen pellavapussilakanaan. Niitä yritettiin jo aikaisemmin värjätä reaktiiviväreillä, mutta tuli liian sinistä, pyrkimyksenä oli vihreä tai rusehtava. Toisen pussilakanan heitin kokonaisena pesukoneeseen ihan tavan pesukonevärin kanssa. Tuli ihan kelpo ruskea, siinä nyt ei ole mitään esiteltävää. Toisen lakanan käytin uuden värin testaukseen. Olin ostanut messuilta tuollaisen Livos luonnonväripohjaisen värjäyspakkauksen. Väri oliivin vihreä. Olisi voinut laittaa pesukoneeseenkin mutta halusin tarkkailla sitä omin silmin ja värjäsin emalipaljussa hellalla. Ohjeet olivat mukana ja niiden avulla onnistui, ensin "keiteltiin" pesuaineen kanssa ja sitten väripussin kanssa. Lämpömittaria minulla ei ollut, ellei lasketa kinkkumittaria ;)

Revin lakanan neljään osaan, yksi pala painoi vähän yli 200 grammaa. Vati ei ollut kovin iso ja vettä ei sopinut paljoa yli viittä litraa, luulen, en varsinaisesti mitannut. Paljon vähemmän kuin ohjeessa sanotaan ja ei ihan kauheasti sopinut sekoittelemaan. Se ei haitannut, koska tasainen väri ei ollut tavoitteenakaan. Ensimmäisen palan väri on oikein onnistunut. Liemi oli yhä voimakkaan väristä, joten seuraavana päivänä värjäsin toisen palan ja kolmantena päivänä kolmannen palan. Olisi ehkä saanut sävyä vielä viimeiseenkin palaan, mutta säästin sen seuraavaan kokeiluun. Kyllä väripussi oli mielestäni ihan hintansa väärti. Sain värjättyä yli 600 grammaa kangasta. Liemen tuoksu oli suorastaan herkullinen, marjamainen. Pussissa ei ollut selostetta mitä väri tarkalleen ottaen on. Alla tulokset,oikealla ensimmäinen värjäys, vasemalla se pohjavärinä ollut sinerrys.



Kuten väripussin kuvastakin ehkä näkee, väriä myy ainakin http://www.tetridesign.com

Ideavarkaissa: värillistä villaa

Tilasin taas (tai joululomaksi, olen aika tavalla jäljessä näissä postauksissa) jenkkilästä ihanaa värjättyä merinoa kehräystä tai huovutusta varten ja kirjan. Haluan oppia itse värjäämään villaakin, mieluummin villaa kuin valmista lankaa. Ja sitten kehräämään. Kirja oli ensin lainassa kirjastosta, mutta se näytti niin houkuttelevalta, että tilasin omaksi. Olen yrittänyt selvitellä mitkä väriaineet olisivat vastaavia. Ehkä Wetterhoffilta löytyisi? Jos kirjassa värjätään vaalean vihreitä villakikkaroita, en voi sitä vastustaa. Ohjeet näyttävät niin helpoilta. Harmi ettei minulla ole mikroaaltouunia.

Teemakoru tammikuu 2011

Lisää oranssia! Tai jos talven valo ei kokonaan vesittäisi sitä... Helmetissä alkoi uuden vuoden uusi bingohaaste. Sanaruudukosta koruidea. Keräsin sieltä rivit: pujottelu-oranssi-ei sivuleikkuria, pujottelu-pesukelpoinen-pitkulainen ja pesukelpoinen-oranssi-rannekoru. Siinähän on yhteen pujoteltuja oransseja huopapötköjä. Outo mytty sivussa on liian pitkäksi jääneen rinkulan epätoivoinen lyhennysyritys. Ei tämä nyt ihan mennyt niin kuin piti...

Ihan tylsä auto

Siis ihan tyhmää kun autot ovat niin tylsän värisiä nykyään. Minulla oli yhdessä vaiheessa keltainen auto, mutta se tuhoutui ja nyt on tuollainen aivan näkymätön ja suorastaan vaarallinen epäväri. Tuohan katoaa talven pimeyteen kuin tuhka tuuleen. Jotain on tehtävä. Olin jo aiemmin ommellut itse autoon penkinsuojukset, ettei niin sottaantuisi työn tuoksinassa. En tiedä onko jonkin tieliikennelain vastaista tehdä niskatuelle korvahattu?

Olin kuullut sellaisen niksin, että jos laittaa villasukat sivupeilien päälle, ne eivät jäädy talvella. Ei vaan ole niin isoja sukkia, että ne sopisivat jättipeileihin... siis virkkasin melkein kuin neulegraffitin :D Kokeillaas nyt sitten. En kyllä ala, jos tuo jäätyy tuohon kiinni (niin epäilen). Entäs etulasi? Ehkä mummoneliöitä? Autoilu ja talvi eivät vaan kuulu minusta yhteen, mikä riesa. Eipä tule montaa kertaa talvessa ajeltua. Ai niin, uusi puskuritarra täytyy tilata!

Suunnitelmissa virkattu kukkaro

Ostin kesällä tuollaisen pikkuisen virkatun kukkaron kierrätyskeskuksesta "muistilapuksi". Muista kysyä joltain mistä tuollaisia ommeltavia kehyksiä saa (no kaupasta, pöljä!). En ehtinyt mitään kyselemään, kun sellainen tuli ihan itse vastaan askartelukaupassa. Nyt on sitten ihan ihan pakko virkata kukkaro! Äkkiä! Onkohan sopivaa neulaa ompeluun, pitääköhän olla käyrä?

Oransseja purnukoita tms

Oi happy day! Siitä on jo jonkin aikaa, kun löysin kierrätyskeskuksesta ylhäällä vasemmalla näkyvän purnukan. Kävi ilmi, että myös sen on suunnitellut Anita Wangel, jonka kukkakuvioisia tavaroita olen kuolannut monessa blogissa. Tahtoo kukkapurkkeja! Mutta löysin juuri lohdutukseksi sentään tarjottimen! Vaikka se onkin jo aika kulunut... piristää kummasti. Kuinkas onkin taas kertynyt jotain pientä oranssia.

ps. tähän ehti mukaan vielä yksi oranssi löytö. Värjäystä varten ainakin pitäisi olla vaaka. Näitä vanhoja on aina useita kierrätyskeskuksessa, mutta nyt oli kivoja värejäkin. Kuljeskelin ensin tummansininen "Marianne" -vaaka sylissä, kunnes bongasin kauniin oranssin "Record" -yksilön. Vaihtoon meni!

Sateenkaarisormus

Satuin järjestelemään nappeja, eri värejä eri purkkeihin. Sitten bongasin nappihaasteen: MaMa-haaste nro 1 No, virkkasin äkkiä muovipussista sormuspohjan ja ompelin siihen värikkään keon nappeja, kun kerran värit olivat sopivasti järjestyksessä. Olisi voinut olla korkeampikin tötterö. Omatekoiset savinapitkin jo odottelevat kiinnitystä...

Pari päivää Jokkemaassa

Muutama tuokiokuva Jokkemaasta: Sadekuuro ja Poutapäivä. "Taidelautaset" seinälle, ilmaista rompetta, lasihelmiä, pumpulia, liimaa ja vähän virkkausta.

Jetikuu

Nyt oli ihan pakko kuvata lunta! Sillä missäs muualla hirmuinen lumimies olisi kotonaan? Bongasin tämän "viehkon pikku askartelun" How about orangen blogista, jossa on usein kivoja paperilinkkejä. Oli ihan pakko väkertää kahvitauolla lumimies, työpöytä on heti parempi paikka. Jos näitä tulee yhtä hauskoja joka kuussa, en loppuvuodesta sovi enää tekemään töitä sillä pöydällä... On kuukausittainen sarja. Jetin voi tulostaa tuolta: http://curiositygroup.com/calendarofthemonth/ Leikkaa ja liimaa. Ei ollut vaikeaa.

Ps. Oishan netti pullollaan tulostettavaa, pöllökalenteri pitäisi varmaan myös tehdä. http://howaboutorange.blogspot.com/2010/11/make-your-own-owl-calendar.html

Huopapallurat

Ai kun kiva, pääsin siis taas huovuttamaan! Värjäystä jo alustavsti kokeiltu, kuvat vielä kamerassa. Tässä onkin esillä vanha koru, johon kokeilin huopallosten yhdistämistä metallilangasta virkkaamalla. Se on ollut vähän testikäytössä, kun en oikein luota ohuen metallilangan kestämiseen, on se ennenkin pettänyt. Mutta koska tämä nyt ainakin toistaiseksi on kestänyt ja minulta tilattiin huopakoru, myin tämän sitten suoraan kaulastani. Hyvää matkaa uuteen kotiin!

Välähtääkö?

Kuva: vintagescrewball

Ostin tuollaisen kirjotun kuvan tuomaan puhtia työhuoneeseen, tai eihän minulla vielä ole mitään kunnon työhuonetta mutta ehkä joskus. Aina voi unelmoida. Kuva tuntui jotenkin niin sopivalta ja siitä tuli joululahja itselle. Kuva tuli laitettuna tavalliseen ikea-kehykseen ja minun täytyy kyllä tehdä sille jotain. Tuo valokuva on vain nettikaupasta napattu, en halua esitellä sitä tylsää kehystä. Katsotaan mitä ideoita tulee muutoksen suhteen ;)

Lueskelin ihan hauskaa juttua luovuudesta Etsyssä, ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta eikö usein tunnukin vähän epätoivoiselta, että kaikki on jo keksitty ja tehty? Jutun voi lukea tuolta: http://www.etsy.com/storque/seller-handbook/fearless-creativity-11526/

Myös nämä sivustot, jotka siinä mainittiin, saattaisivat olla seuraamisen arvoisia: http://www.scoutiegirl.com/ Pitäisikö joskus vähän miettiä miksi tekee? Ehkä jos olisi yrittäjä? Tekisi käsitöitä ihan oikeasti?

Ja etenkin tämä: http://makesomething365.blogspot.com/ Jaksaisiko sitä panostaa joka päivä? Minä en oikein pidä aikatauluista ja liiasta suunitelmallisuudesta tai tarkemmin sanottuna siitä, että joku muu jotenkin määräisi milloin minä teen mitäkin. Teen kyllä jonkinlaista yleispiirteistä aikataulutusta, yleensä kurssien muodossa. En piirrä luonnoksia tai kaavioita ja muistiinpanojenkin aikaan saaminen on vaikeaa. Olen toisaalta innokas listojen laatija, muuten en muistaisi yhtään mitään!

Lopuksi kuva (oli myös tuolla Etsyn artikkelissa), joka kolahti kotiin. Pahus kun pitää innostua aina niin kamalasti vähän kaikesta! Nyt olisi niin huovutus- ja värjäysjuttuja päästävä tekemään. Mieluiten heti. Mutta vasta huomenna...


Kuva: markandrewwebber

Katastrofi epifyyttilässä

Minä ainakin kaipaan jo vihreämpään ympäristöön ja JokkeVision avara luonto esittää tarinan päällyskasvien keskeltä viidakon latvuskerroksesta. Epifyyttien keskuudessa tapahtui ikäviä. Ensinnäkin Anthurium scandens rysähti alas ja ruukku särkyi (yläkuva). Tämä kasvi on köynnöstävä flamingonkukka. Se onkin kalliissa käsintehdyssä saviruukussa, jonka ostin orkideanäyttelystä. Liimasin ruukun tietysti kasaan, kun siihen oli kerran rahaa kannatuksen vuoksi sijoitettu (kannata käsityöläistä - ostos). Myöhemmin tulin järkiini ja tajusin, että murto-osalla (6 euroa vastaan 60 senttiä) kierrätyskeskuksesta ostettu savinen kynttiläkuppi ajaa saman asian (kuva alla). Siinä olikin jo pari vuotta kasvanut jonkin tunnistamaton Vriesea ehkä, siis jokin säilätuutin sukulainen. Otin poikasen talteen emokasvista. Nämähän ovat sellaisia, että kuolevat kukinnan jälkeen, mutta tekevät ensin poikasia viereensä. Voi hitsi, poikanenkin kuukahti! Vain jokin hitu jäi jäljelle.

Tämmöinen kiva punainen kukkavarsi siinä oli ostettaessa eli kuva jo vuosia sitten kuolleesta emokasvista. Poikanen oli kasvanut jo yhtä isoksi, mutta ei ehtinyt kukkia:

"Epifyyttilässä" eli oksasta kyhätyssä telineessä roikkuu muitakin ananaskasveja, kuten alla oleva Neoregelia ampullacea 'Tigrina'. Se on istutettu vanhaan saviseen teesiivilään. Tämä tarvitsisi paljon enemmän valoa, että lehdet olisivat oikein raidalliset. Epifyytit eli päällyskasvit, jotka kasvavat luonnossa yleensä puiden rungoilla, eivät tarvitse oikeastaan ruukkua ja multaa. Niinpä olen laittanut niille hyvin vettä läpäisevät astiat ja orkideamultaa eli karikkeen korviketta. Ananaskasveja kastellaan myös lehtisuppiloon (toisin kuin orkideoja). Muuten hoidan niitä uppokastelemalla.

Siitä päästäänkin onnelliseen loppuun. Yhden kuolema on toisen elämä Jokkemaan viidakossa, jossa on ankara tilanpuute. Käivähtäneen tilalle saatoin ostaa pienen säilätuutin Vriesea splendens, jota olen aina silloin tällöin himoinnut. Hienot raitalehdet! "Punakukkaisia" ananaskasvejahan myydään paljon joulun aikaan ja sitten niitä saa alennusmyynnistä halvalla. Tuo punainen osa ei ole kukka, sen enempää kuin joulutähdenkään punaiset lehdet.

1-vuotis arvonnan tulokset

Oi kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille! Oli mukava saada niin paljon onnitteluja, mutta muistakaa, että voitte käydä Jokkemaassa vain ottamassa värikylpyjä, ei tarvitse harmitella, jos ei keksi mitään sanottavaa. Jos juteltavaa löytyy, onhan sekin hauskaa. Tulihan siinä jo kehittämisvinkkikin, että lisää arvontoja :) Täällä kulkee niin omia polkujaan, että ei aina osaa eikä hiffaa hyviä juttuja. Täytyy vaklailla mitä blogistaniassa on liikkeellä... niinhän tämä arvontakin on tänne tuotu.

Asiaan! Ihan lapuilla mentiin taas, saa vähän askarrellakin. Arvontakäpälä kurotti pinkkiin pönttöön ja sieltä löytyivät voittajat. Palkinto nro 1 (kaulakoru ja sormus) menee MIUKULILLE. Onnittelut! Palkinto nro 2 (sormus) osui SARTSALLE. Onnea myös hänelle. Kiitokset vielä kaikille osallistujille. Yhteystietoja odotellaan osoitteessa jokkemaa at yahoo piste com.