Tulikin vähän yllättäen taas muinaistekniikkaviikonloppu, joten sen kunniaksi välillä tämmöistä askaretta. Keräsin kesällä varastoon kaislaa, en kovin paljon kun on tuo säilytysongelma. Kaislasta on kiva punoa ja vaihdoin välillä niinen tukevampaan materiaaliin. Olen tehnyt aiemmin kaislasta ja männyn juuresta spiraalikorin.
Männyn juurikin on hieno materiaali, mutta kokonaista koria en ole vielä siitä tehnyt. Alla on kuvia juurikorista, jonka perin mummolta. Hienosti tehty, pitäisi kokeilla. Hiukan vaikeammin hankittava materiaali tosin.
Tänä viikonloppuna tein vain yksinkertaisen "Ötzin tupen" taas ja jämistä narua. Kaislahan pitää ensin kuivattaa ja sitten kostuttaa uudestaan. Muuten se ei kestä, mutta näin käsiteltynä on ihanan pehmeää ja taipuisaa käsissä. Hirmu miellyttävää pyöritellä ja minusta siinä on vielä oikein hyvä tuoksukin. Suunnitelmissa on tehdä lopusta kaisloista kesäksi (tai kesällä) kaave.
2 kommenttia:
Korinpunontataito on kyllä sellainen, jonka haluaisin oppia. Voi, kun olisikin tilaa säilyttää kaikkea kesällä kerättyä materiaalia, sitten talven pimeinä iltoina voisi kaikkea väsäillä...
Niin, kun olisikin tilaa... se ikuinen marina työhuoneeesta ja varastosta. Taas on pitkin lattioita kaikkea mujua :(
Lähetä kommentti