Jos metsään haluat mennä nyt... tässä on muutama useita vuosia vanha huovutustyöni. Kyllähän seinällä pitää olla hirvenpää, joten huovutin sellaisen solumuovista veistämäni rungon päälle (märkähuovutusta, ei neulaa). Yksisilmäinen susi on naamari, siellä ei siis ole mitään sisällä. Ohje naamioiden tekoon löytyy Gunilla Paetau Sjöbergin kirjasta Huopa, käyttötuotteesta taiteeseen. Lasisilmä on ostettu eläinmuseon museokaupasta, möivät eläinten täyttämisestä ylijääneitä hienoja silmiä. Toinen silmäaukko on vain aukko, täytyyhän naamarista nähdä uloskin.
Kas siksi siis tuo edellinen taxidermy ideavarkaus ;) Olen huovuttanut eläimiä, mutta en virkannut, vielä. Virkkaustakin on tulossa, mutta ei nyt alkuun kylläkään eläimiä.
8 kommenttia:
Heippa! Kävin katselemassa kuvia edellisen merkkauksen taiteilijoista, hienoja olivat JA niin ovat sinunkin. Aivan mahtava hirvenpää! En tykkää täytetyistä eläimistä erityisesti paitsi eläinmuseossa, mutta tollasen huovutetun vois vaikka laittaa seinälleen! Ja susi naamio on todella hieno. Ajattelinkin jo kuvaa katsoessani, että onpas hieno silmä! Eipä silti se silmä ei tee sutta, huovutus tekee. Sun tarttis selkeesti tarjota tollasia johonkin näyttelyyn.
Ihan mahtavan upeita nuo eläimesi, ihaillen katselen niitä!!
Kyllä nää on taas nii hienoja. Ihanaa että on taitavia ihmisiä!
Tuo mama Elfin idea tehdä näyttely olisi hyvä ja oikea ratkaisu! Näitä sun töitä kehtais näyttää isommallekin yleisölle!
Hauskaa alaknutta vuotta ja onnea blogillesi.
Tämä on oikea hyvän mielen lähde. Kiitos!
Vau, miten hienoja! Mielummin sitä tuollaista hirvenpäätä katselee, kuin oikeaa täytettyä. Susi on hieman pelottavakin, voisi sydän tehdä pari ylimääräistä lyöntiä, jos yht'äkkiä siihen jossain (pimeällä) törmäisi.
Kiitos! Tintin, oikein hyvää uutta vuotta sinullekin. Nuo ovat olleet sellaisissa pienimuotoisissa näyttelyissä (työväenopisto yms.). Kovin ovat jo vanhoja, pitäisi kokeilla osaisiko jo tehdä vähän parempia. Minä en ole koskaan pelännyt mitään eläimiä!
(ai tämä on vaikeaa kirjoittaa, kun täytyy juosta välillä sekoittamaan väripataa)
Huikean hienoja otuksia!
Kiitos Katri! Tekisi aina välillä mieli aloittaa jotain isoa pehmoeläintä, mutta ei ei sopisi mihinkään.
Lähetä kommentti